Kankaanpään kisat takana, eli perinteinen kesäkisakauden avaus on taas nitkutettu kipeiden raajojen saattelemana. Jotain jäi käteenkin, nimittäin 36,5 euroa!
Päällimmäisenä tunteena on eräänlainen torjuntavoittofiilis. Pelasin (täysin ylimääräistä) finaalikierrosta lukuunottamatta keskittyneesti, tarkasti ja varovaisesti juuri sellaisella perustasolla, mihin pitäisi pystyä AINA, jos ei vain yritä mitään ihmeellistä. Eli vähän kuten Essin blogissa puhuttua oman par-tuloksen peliä. Olihan tuo tokan kierroksen +3 aika surkeaa, mutta sekin oli lähinnä parin väylän bläkäri, muuten ihan solidia peruskauraa.
Putti on edelleen, kuten jo vuosien ajan, todella jäykkä ja hidas. Oli suorastaan surkuhupaisaa katsella vieressä ennakkoluulottomia junnuja, jotka puttaavat samalla kovuudella kuin minä itse draivaan. Oli kyseessä sitten 30 tai 5 metrinen, on teho suunnilleen sama.
Itselläni tuli taas muutama grippari melkolailla alkukisasta, ja heti seurauksena vaihdoin vanhaan ja tuttuun haaraputtiin ja jätin haaveet hyvästä puttipelistä. Ranne jäykkänä, ilman spinniä ja voimalla pusertamalla saan hädin tuskin korille asti kympistä, mutta eipähän satu karmeuksia. Koko kisan aikan otin SÄÄLITTÄVÄT yhdeksän birseä, ja vain yksi niistä oli kakkonen. Pää ei vain kestä putata kakkosta, mutta kolmosbirseä kyllä. Muutenkin suurin osa oli nostoja, koska siis 15-metrinen on mulla käytännössä lähäri, jota ei voi hakea sisään.
Pää leikkasi kiinni ainoastaan (täysin ylimääräisellä) finaalikierroksella, jonka avasin neljällä bogilla. Yksi niistä oli n. 3 metrinen puttimoka. Olin jo hyvässä vauhdissa laittamassa lötää pömpeliin, kunnes kiekko ei vain irronnutkaan. En saanut tehtyä heittoliikettä lainkaan. Poistuin asennosta, totesin, että nyt alkoi pelottaa, otin asennon uudestaan, ja nostin kiekon niukin naukin alarautaan saakka. Käytännössä olisin selvinnyt vain käden suoristamisella, mutta en siihen pystynyt.
Tällaiseen kuraan nähden on kai ihan ookoo pelata nollille lukuunottamatta (täysin ylimääräistä) finaalikierrosta, johon jo lähdettäessä vitutti viettää ylimääräiset 4,5 tuntia kisapaikalla sateessa. No, luonne ei anna periksi denffaamista tuossa tilanteessa, niin sitten lusittiin. Kuuden väylän jälkeen +5 on aika kova setti, mutta onnistuimpa pitämään sen tuloksen loppuun saakka.
Ainakaan mitään mainittavaa kehitystä ei siis putissa ole tapahtunut, ei ainakaan henkisellä puolella. Mutta kivaa oli kaiken kaikkiaan, kelit oli mukavat ja pelaamisesta nautti vaikkei pystynytkään edes yrittämään mitään kummoista tulosta.
Koettakaapa itse pelata joskus niin, että vedätte suosiolla korin alle 15-metristä AINA neljän kierroksen ajan. Se on todella tylsää. Veikkaan, että mulla on eniten par-tuloksia koko kisassa, ellei sitten tuo (täysin ylimääräinen) finaalikierros sotkenut sitäkin tilastoa.
Ensi viikonloppuna seiftataan Kivikossa.
