"Ai paljon väylän par vai? Aivan sama, laskee vaan heitot yhteen."
"Täh, eikös kaikki oo kolmosia?"
"Älkää jauhako niistä paareista! Menkää ulos heittämään!"
"Ei jumalauta, mä en jaksa par-keskustelua (kädet korville ja älämölöääääåöäöföäåöökfd)."
"No se on se ratasuunnittelija päättänyt nää paarit, ei me niille mitään voida."
"Tiedetään tiedetään, ne par-kakkoset on perseestä. Mutta ei vittuuksillaankaan muuteta."
Tommosta, oikeen rakentavaa par-lukemiin liittyvää oon kuullut.
Kyllä par-luvut on frisbeegolfissa yhtä tärkeitä kun esim. maalintekijä, ykkös- ja kakkossyöttäjä jääkiekossa... vaikka siinäkin se maaliero loppujen lopuksi ratkaisee. Ja onhan kaikissa maailman suosituimmissa palloilulajeissa tehty isoja sääntömuutoksia ja pisteiden anto/lasku uudistuksia.
Ei nuo pdga:n par-ohjeistukset kyllä oikein päde, ainakaan tuon par-kakkosen osalta. Koska jos sitä noudatettais niin tuolla par'aikaa jenkeissä pelattavissa mm-kisoissakin pitäis olla monta par-2 väylää, mutta ei ole. Ja näyttää siellä olevan aika paljon helppoja pirkkoautomaatteja, niin par-kolmosia, -nelosia kuin -vitosiakin.
Mun mielipide paljon parjattuihin par-kakkosiin on seuraava; jos joku helppo par-kakkonen on sellaisenaan naurettava, lapsellinen ja radan mätäpaise... niin miksei siitä voisi tehdä esim. hauskaa, haastavaa ja positiivisesti persoonallista par-kolmosta? Miten? No vaikka todella tiukalla tripla- tai miksei jopa quattro -mandolla, tiukalla ob-saarella tai jollain vastaavalla "hassuttelulla", koska ei tommonen "hassuttelu" olis ainakaan sen keinotekoisempaa kuin par-2. No joo, onhan Harjulla varovasti "hassuteltu" kun on aitoja blokkaamassa se helpoin heittolinja, mutta miten olis esim. traktorinrengas-mando?
