Lausunpa minäkin näkemykseni muutamaan keskusteltuun asiaan.
Lajin kustannuksista:
Vaatimukset harrastuskustannusten alentamisesta laskemalla lisenssien hintoja, järkkäämällä liiton toimesta kyydityksiä ja talviharjoittelupaikkoja yms. kuulostaa vähän kuin Sosiaalidemokraattien ohjelmajulistukselta; paljon pitäisi tarjota kaikille kaikkea, ilmaiseksi, halpaan hintaan tai vähintäänkin tukien muodossa, mutta kovin vähän on mietitty sitä rahoituspuolta. Alhaiset kustannukset toki edesauttavat harrastajien ryhtymistä kisaamaan joo, mutta ei frisbeegolfliitto kuitenkaan elä missään rinnakkaistodellisuudessa jossa rahalla ei ole merkitystä. Kaikki maksaa; matkustaminen maksaa, majoitus maksaa, harjoituspaikat maksaa, kisojen järkkääminen maksaa, kisatoiminnan organisointi maksaa... Käsittääkseni frisbeegolfliitto toimii kuitenkin aika pitkälti kustannusvastaavuusperiaattella eikä pyri tekemään suuremmin voittoa, joten nykyinen kustannustaso lienee kohdillaan.
Vertaamatta mitenkään muihin lajeihin, niiden lisenssimaksuihin tai mitä niiden takana lieneekään, pitäisin frisbeegolf lisenssimaksuja jopa edullisina ihan omilla meriiteillään. Toki aina on erityisen pienituloisia (opiskelijat, työttömät ym.) joiden mielestä nuokin maksut ovat kovia, mutta ei lajiliitto varmaankaan voi koko hinnoitteluaan säätää vain sen kaikkein pienituloisimman ryhmän mieleiseksi. Jonkinlainen balanssi yleisen maksukyvyn ja kustannusten välillä lienee välttämätöntä.
Lisensseistä:
En koe että tuo nykyinen kahden lisenssin (A ja B) järjestelmä jotenkin sekava olisi, mutta hieman outo ja turha. Tarkoituksenmukaisempaa olisi yksi lisenssi, joka sisältää aina PDGA-jäsenyyden.
Nythän A-lisenssi vaaditaan pakollisena Pro ja Am1 toureille, joissa pelattavat MPO ja MA1 luokat ovat rating rajoittamattomia. Pelaajat eivät siis tarvitse ratinkia osallistuakseen, mutta jokaisella (paitsi täysin uudella kisaajalla, jolla vielä eka reitattu kisa pelaamatta) sellainen on koska A-lisenssi. Am2 tourilla pelattavat MA2 ja MA3 luokat puolestaan ovat rating rajoitettuja, mutta näihin bakkanaaleihin riittää B-lisenssi jolloin ratinkia ei ole lainkaan. Hienoinen paradoksi ja tavallaan syö pohjan koko rating-rajoitettujen luokkien idealta, kun osallistuminen B-lisenssillä ei ole millään tavalla rating-riippuvaista. Tietyissä tilanteissa tämä myös ikävästi asettaa pelaajat eriarvoiseen asemaan lisenssinsä mukaisesti.
Otetaan esimerkiksi kuvitteelliset kaverukset Veke ja Keke, joilla molemmilla on useampi vuosi harrastusta takana ja uran ensimmäiset kisat mielessä tulevalle kaudelle. Aloittelijoina kisakokemusta päätetään lähteä hakemaan Am2 tourilta mutta koska tiettyä taitoa ja lahjakkuutta on, päättävät molemmat aloittaa suoraan MA2-luokassa. Veke ottaa B-lisenssin, mutta Keke päättää ottaa suoraan A-lisenssin koska ratingit kiinnostaa. Kaverukset käyvät sitten kisaamaan ja hyvin lötä tiensä mukiin löytääkin joten miehet löytävät itsensä tuloslistan kärjestä, Veken pelatessa aivan maagisesti ottaen yllättäen jopa voiton heti ekassa kisassaan. Ennen toista kisaa Keke saa ensimmäisen rating lukemansa ja hups... Loistokisat tuovat avausratingiksi peräti 939 mikä ylittää MA2 luokan 935 maksimin, joten Keken Am2 touri loppuu siihen. Mutta Kekeä paremmin pelannut ja koko kisan voittanut Veke saa kuitenkin jatkaa Am2 tourilla, koska hänen B-lisenssinsä ei ratingin puttuessa rajoita osallistumasta. Kalliimman A-lisenssin hankkinutta Kekeä kyrsii ankarasti.
Lienee aika marginaalitapaus, enkä tiedä koetaanko tällaista yleisesti ongelmaksi. Omaa matemaatis-luonnontieteellis-loogista mieltäni se kuitenkin jäytää rotan lailla, että systeemissä on tällaisia aukkoja. Mutta ehkä se on vain minun henkilökohtainen helvettini.
Yhtäkaikki, parempi mielestäni että olisi vain yksi lisenssi (edullisemmalla juniorihinnalla) joka sisältää aina PDGA-jäsenyyden. Näin koko kilpaileva jäsenistö olisi yhdenmukaisesti "samalla viivalla" ja tulee samoin kohdelluksi.