Täysillä päin puuta

[takarivi]

Noniin, Laajavuori on korkattu. Ihan mielenkiintoinen rata! Ensimmäisellä kierroksella oli hiukan jännää kun ei tiennyt missä kori on ja kuinka kaukana. Heittueen kavereilta sitten kyselin, kun ei väyläopasteita ollut vielä näkyvillä. Kyllä ne koritkin sieltä sitten esiin tulivat kun muutaman kerran heitteli siihen suuntaan mihin neuvottiin.
Eka kierros alkoi kuitenkin loistavasti. Miltei kolmasosa väylistä heitettynä ja olin miinuksella. Sitten alkoivat vaikeudet, jotka huipentuivat helpolla nelosväylällä otettuun seiskaan kun par oli kolme. Vasta kolmannella heitolla pääsin mandosta ohi, avoimella kentällä! Ei aina voi onnistua.

Trilogy Challengen kiekotkin tuli samalla katsastettua. Minusta ne olivat ihan käyttökelpoisia kaikki. Toiset moittivat putteria, ja olihan se hiukan kovaa ja haurasta muovia, mutta lento-ominaisuuksiltaan ei niin paljoa eronnut normaalisti käyttämistäni (Mercy) että se olisi juurikaan vaikuttanut putteihini. Puttipeli olikin ihan kelvollista suurimman osan pelistä. Dynamic Discin Marshall oli siis tuo mainittu lentävä kapistus.
Midarina oli West Siden Sling. Erinomainen kiekko. Lensi suoraan kun heitti suoraan, ja piti kulmansa monenlaisissa heitoissa. Luottamusta siihen ei ollut kun oli niin uusi tuttavuus, mutta ei mitään pahaa sanottavaa siitä lätystä. Pahaa en puhu myöskään draiverista. Laitude64:n Falchion täytti tehtävänsä vähintäänkin kelvollisesti, vaikka alivakaana olikin hiukan vaikeuksissa todella voimakkaassa tuulessa. Kovaan vastatuuleen heitettäessä ei auttanut edes vielä kovempaa heittäminen, kun sitä varmemmin kiekko käänsi yli. Piti vain ottaa rauhallisesti, ja käyttää kiekon ominaisuuksia hyväksi. Muutaman kerran onnistuin mainiosti, mutta pari kertaa tuli kyllä liidäteltyä rajojen ulkopuolellekin.

Käyn läpi väylät niin kuin ne muistan. Jos vaikka toisenkin kerran tulisi vierailtua Laajiksessa, vaikkei sieltä saanutkaan ruokaa, mutta muuten oli todella mainio ja monipuolinen ulkoilupaikka. Muistelu auttaa painamaan nämä paremmin mieleen.

1. Vastatuuleen heitettynä en saa korille asti. Kolme heittoa vaatii.
2. Triplamandosta läpi vaan reippaalla heitolla. Ensimmäisellä kierroksella olin varovainen, mutta toisella jo otin helpon pirkon pois.
3. Vastatuuleen alivakaa draiveri on tarkka heitosta. Toisella kierroksella onnistui ja sain kiekon putille. Valitettavasti putti ohi.
4. Avoin kenttä, jossa mandokeppi. Tietenkin kiekko jäi näppiin kahdesti ja väärältä puolelta ensin, ja toinen pysähtyi siihen saamarin tikkuun. Toisella kierroksella pitkä heitto vain varmasti mandon vasemmalta puolelta ja pitkä lähestyminen korin juurelle. Eroa kierrosten välillä oli 4 heittoa!
5. Draiveri reippaasti matkaan niin että kääntää yli. Toisella kierroksella jäi se reippaus ja olin vasemmalla OB:lla.
6. Väylä, jonka avasin molemmilla kerroilla forella. Oikea ratkaisu, vaikka toisella kerralla osuikin puuhun juuri ennen feidiä korille. Normaalibägillä olisi ehkä heittänyt kuitenkin Fusella antsan, mutta nyt en tiennyt miten Sling olisi toiminut.
7. Oliko tämä se suora ylämäki? Ekalla kierroksella parkkeeraus korin viereen Slingillä, toisella jäi vähän lyhyeksi.
8. Molemmilla kierroksilla vaarallisia heittoja mutta onnekkaita. Draiveri jäi käteen molemmissa, mutta purjehti väylän oikealla puolella olevaa harvaa metsää pitkin yli puoleen väliin saakka, ja puuosuman jälkeen pysähtyi väylälle.
9. Jännä väylä, jossa voi pudota korkealta. Antsana tai forella. Molemmilla kierroksilla tuuria mukana kun puuosuma piti kiekon silti pelissä. Tosin toisella kierroksella kolmas heitto meni jo pihalle, kun ekalla kiekalla se meni koriin.
10. Mukava ylämäkiantsa, jsosa sai valita hiukan kapeamman mutta suoremman reitin, tai sitten leväemmän, joka kiertää kauempaa. Kokeilin jälkimmäistä, koska puihin osuminen ei ole kivaa.
11. Tämä piti heittää sokkona koska kori ei näy heittopaikalle. Ohje oli että heitä pitkälle, kori on sen jälkeen vasemmalla. Ensimmäisellä kierroksella raapaisi hiukan oksia ja jäi lyhyeksi. Lähäri taas meni pitkäksi, kun ei siitäkään vielä oikein hahmottanut etäisyyttä. Toinen kierros onnekkaasti puita hipoen, mutta pitkä pirkkoputti ei onnistunut.
12. Kovaan myötätuuleen en saanut draiveria kääntämään yli vaan se meni suorana. Kakkosheitto korkeana antsana melkein putille.
13. Järkyttävän kapea väylä, tai oikeasti väylää ei ole. Kapea kaistale, jonka päässä kuitenkin kori on näkyvissä. Kahden ensimmäisen heiton jälkeen olin edennyt n. 10 metriä sadan metrin väylällä. Iltapäivällä osasin onneksi paremmin.
14. Kun pitkä väylä tekee 90 asteen kulman vasemmalle tiheässä metsässä, jossa on kapea väylä, ja OB-alue aivan mutkassa, niin tiedät olevasi pahassa paikassa. Ensimmäisellä kierroksella avaus n. 5 metriä sweet spotin ohi. Väylälle ei enää päässyt, joten heitin metsää pitkin kakkosheiton erittäin hyvällä tuurilla korin viereen nostopirkolle. Toisella kierroksella osuin puihin jo alkumatkassa ja jatkoin sitten umpimetsässä kohti oletettua korinpaikkaa kohti silmät kiinni viiden heiton verran.
15. Kiekko pitää saada taittamaan yli. Heitin liian vasemmalta ja kolistelin puita.

Tässä välissä vuoristokiipeilyä. Sitten pitkä puuskutustauko ennen kuin jaksoin ottaa kiekon repusta.

16. Tämä väylä lasketaan onnistuneisiin. Takatuuleen on helppo joutua vasemmalle OB:lle. Sain kiekon kuitenkin kääntämään hyvin ja pysyin väylällä. Ensimmäisellä kierroksella reiluun 10 metriin, josta kaksi puttia ohi. Toisella kierroksella jäin reilusti kauemmas korista, mutta lopputuloksiin heitto vähemmän.
17. Eka kierroksella liian korkeana kova heitto alamäkeen ja kiekko liiteli kauas oikealle. Ihme että edes löytyi! Toisella kierroksella viisastuneena heitin aivan vasemman reunan pyöräilyränniä pitkin matalana ja odotin kun kiekko käänsi sieltä väylälle.
18. Muunnelma samasta teemasta. Pysy väylällä. Jännä arpoa kun heittää takatuuleen alamäkeen alivakaata kiekkoa, että milloin se feidaa ja milloin kääntää holtittomasti yli. Kaikkia näitä vaihtoehtoja näki suoritettavan. Väylä on kyllä leveä, mutta kun matkat ovat ylipitkiä niin vaikeutta alkaa löytyä.

Päivä oli hauska. Erinomainen kilpailumuoto, kun kaikki ovat samalla viivalla kiekkojen kanssa. Kiva katsoa miten kukakin ratkaisi samat ongelmat.

Lopputulokset ensimmäinen kierros +10 ja toinen kierros +8. Molempiin löytyi helppoja parannuskohteita. Tämä on kuitenkin vertailukohta kun joskus heittää radan uudestaan. Tovottavasti saa kokeilla joskus pienempään tuuleen.

[takarivi]

Eilisestä Laajavuoren Trilogy Challengesta jäi muistoksi heittokiekkojen kylkeen pari muutakin kiekkoa. Niitähän piti tänään tietenkin testata Peurungan viikkokisaa odotellessa, ja vähän kisankin aikana.

Nelosväylän avauksiin kokeilin muutamia vanhoja kiekkojani ja sitten näitä uudempia: Westsiden Kohtaloa ja Dynamic Discin Escapea. Numeroiden perusteella Kohtalo on todella nopea mutta alivakaan sorttinen. Sellainenhan se sitten olikin, mutta ei pieneen takatuuleen heitettynä mitenkään mahdottoman alivakaa, ainakaan näin uutena. Ensimmäinen heitto oli varovainen, mutta toisella sitten hiukan heitinkin jo. Meni pikkuisen pitkäksi, mutta ei OB:lle saakka. Nätisti käänsi yli mutta tuli kiltisti takaisin. 10 metriä pidemmälle kuin heitot yleensä. Ehkä testaan tuota vielä toisenkin kerran.
Escape taas oli oletusarvoisesti samaa tyyppiä Saintin kanssa, ja niinhän se oli käytännössäkin. Paitsi että sekin tuntui menevän aavistuksen pidemmälle. Tosin parista heitosta ei vielä voi hirveästi johtopäätöksiä vetää, varsinkaan kun en Sainttia nyt heittänyt ollenkaan. Alivakaan oloinen tämäkin veijari oli, mutta pienellä sivuttaisliikkeellä palasi takaisin heittolinjalle ja pysähtyi puttimatkan päähän korista. Myöhemmin kisassa kokeilin Escapea kasiväylällä, mutta veto jäi hiukan tehottomaksi, kun en uskaltanut täysiä päästellä jääkiekkojunnujen treenatessa koko joukkueen voimalla puita vilisevän väylän reunalla. Silti kiekko matkasi ihan mukavasti. Niin ja kokeilinhan toki vielä ysillekin. Tutusti käänsi yli ja palasi sitten korin juurelle, josta skippasi muutaman metrin rinteeseen.  Ja nyt kun aloin muistella niin heitin myös viikkokisan alkupuolella väylälle 16 avauksen Escapella. Vastatuuleen. Ei ehtinyt tulla takaisin ja jäi OB:lle, korin tasalle. Pikkuisen korkeampana ehkä ...

Viikkokisa meni normaalisti. Jokunen mainio avaus putille, ja bogey korttiin kun ei putti kulkenut. Parasta antia ehkä avaukset Purella. Normiväylällä 18 korin yli pitkäksi (llian pitkäksi tälle puttaajalle). Väylällä 14 oikein nätisti ylikääntävänä korista ohi hiukan pitkäksi, josta taas putti ohi ... ja kolmas melkein onnistunut oli kymppiväylälläe, josta pitkästä aikaa sain kiekon melkein alas asti. Pistin pienessä hyssessä mutta aavistuksen liian hiljaa, niin ei sitten ehtinytkään suoristaa. No...pitkä putti ohi, mutta sentäs toinen osui.

[takarivi]

Kova tuuli pihalla. Ei kuitenkaan mitään myrskyä, ja vesisadettakin luvassa vasta illemmalla, joten taitaa olla erinomainen sää lähteä lennättelemään kiekkoja Äänekosken pitkille ja tuulisille väylille. Tulee vähän sitäkin harjoiteltua. Jos vaan skootteri pysyy tiellä, niin kai se pysyy kiekkokin väylällä?
Täytyy muistaa pakata vähän vakaampaa kalustoa reppuun ja jättää suosiolla jotain pois. Jaa mutta voihan joku väylä olla myötätuuleenkin, joten ei nyt hylätä alivakaita kokonaan. Tulee jännää.
Huomenna alkaa lomat, niin ei taas tiedä milloin ehtii viikkokisoihin taas heittelemään. Kun loma on sitä, ettei tiedä aamulla missä on illalla. Paitsi se reissu ulkomaille, kun liput on jo ostettu. Siitä tietää tasan ne kaks päivää, menopäivän ja paluupäivän. Voihan se olla että tulee oltua kotona ja heiteltyä frisbeetä joka päivä, mut välttelen päätösten tekemistä.
Juhannuksena kuitenkin Peurunkaan kiekonheittokisoihin. Vaihtelua sääskiensavustukseen mökillä. Ainakin lauantaina. Voihan se olla että aattona tulee oltua saunaa lämmittämässä.

[takarivi]

Eipä ihmeitä Äänekoskella. Hermot ei menny. Olin päättänyt että kokeilen kiekkoja tuuliolosuhteissa enkä edes mieti mitä tulosta tulee. Kolme ekaa väylää par, vaikka kaikissa pääsi kokeileen pitkällä putilla pirkkoakin. Sitten ysiväylälle taas lukemaa... Reippaaseen vastatuuleen koppasin kouraan Flown, kun en ole sitä tasamaalla koskaan saanut kippaamaan. No nyt kippasi huolella. Alamäki, vastatuuli ja epäpuhdas heitto oli tappava yhdistelmä. Kakkosheitto neppinä takasin väylälle. Valitettavasti jatko ei ollut yhtään sen parempaa. Mutta ei mennyt hermot. Jotain onnistumisiakin tuli vielä ja sain myös yhden birdien niin ettei ihan ilman tarvinnut olla.
Käsi ja niskat on kipeänä. Kumpi lie pahempaa, kiekonheitto vai tää sohvalla könöttäminen.
Alkuun kun oli täydet tasoitukset, piti aina kisan jälkeen odotella tuloksia. Nyt ei ole näköpiirissä että pystyisi mitään palkintoja saamaan. Ei tasoituskisasta eikä raakatuloksista. PuskaPuttaajien kisakoneessa tasoitus pudonnut jo alle 10. Pitäisi heittää radat miinukselle että voisi olla mahdollisuuksia. Vaan enpähän tätä viikkokispalkintojen toivossa teekään, vaan siksi että tulee oltua ulkona ja liikuttua, ja siksi että tää on kivaa. Nyt myös siksi että lääkäri määräsi, kun kävin uusimassa verenpainelääkereseptiä. Käski jatkaa harrastusta. Ilmeisesti vähäinenkin liikunta parantaa veriarvoja verrattuna siihen ettei tee mitään.

[takarivi]

Peurungan holaripotti oli peruttu tältä torstailta kun siellä valmistaudutaan F2-venekisaa varten. Enpä tiedä olisinko muutenkaan mennyt tällä kertaa kisaamaan, oli vähän väsynyt olo. Ja käsi kipeä eilisen Äänekosken jäljiltä. Hiukan piristyin kuitenkin iltaa kohti ja onneksi on kesä ja valoisaa myöhäänkin. Menin kentälle heittelemään ysin jälkeen. EN kuitenkaan draiveja tällä kertaa. Ei käsi tuntunut siltä että viitsisi kiskoa kovia heittoja. Sen sijan treenasin lähäreitä.
Vein bägin kuulantyöntöringin viereen ja heittelin siitä ysiväylän korille, ja sitten takaisin. Matkaa oli puhelimen mukaan 55 metriä, pieni ylämäki koria kohti. Hyvin pieni, ehkä metrin korkeusero tms. Tuuli oli myös vaihteleva, mutta ehkä enempi niin että toiseen suuntaan takatuuli ja toiseen vastatuuli.
Heitin kaikilla puttereilla ja midareilla mitä laukusta löytyi: Soft Mercy, Hard Sinus, Opto Pure, Opto Pain, Opto Mace, Opto Fuse * 2. Lisäksi pari väylädraiveria vertailun vuoksi, Opto River ja Opto SaintPro.

Vajaan tunnin heittelin edestakas. SaintPro:lla ainoastaa forella, Loppua kohti myös Riverillä foreja. Antsoja, hyssejä, suoria. Enimmäkseen hyssejä. Kun kerta tilaa oli. Yllättävän epävarmaa oli tekeminen. Kaikilla kiekoilla. Ei löytynyt sellaista luottokiekkoa, jolla olisi aina saanut rinkiin. Olisin kuvitellut että ainakin Pain on aina mukin juurella, mutta yllättäen heitin joskus liian hiljaa, joskus suoraan kohti, vaikka piti ottaa ennakkoa yms.
Loppuun heitin oikeasti keskittyen kaikki 9 kiekkoa. ENsin forella draiverit, ihan minne sattuu (siinä on vielä oikeasti treenattavaa, vaikka pari kertaa onnistuikin). Lopuista seitsemästä 5 oli 10 metrin sisällä, ja kaksi n. 12 metrin päässä. Kolmen metrin ringissä kolme kiekkoa.
Tulen tekeen tota treeniä lisää, joten verrataan sitten tähän tulokseen.

Fuse on muuten hyvä kiekko myös hysseihin, tähän mennessä olen sillä vain antsoja nakellut, mutta sehän toimii mainiosti myös hysessä kun malttaa heittää siististi ja puhtaasti.

[takarivi]

Ensimmäinen lomapäivä. Mikäs sen hienompaa kuin aloittaa loma kiekonheitolla.
Pari kierrosta Vihtavuoren haastavaa ysiväyläistä. Eka kierros meni hakemiseksi, +6. Toisella kierroksella jopa joku avaus lähti toivottuun suuntaan ja se menikin sitten paljon paremmin. Olisiko ollut +1.
Nyt ehkä pari päivää taukoa lajista, ensi viikolla uudet kujeet.

[Jake_L]

Mikä ohjelma sulla on puhelimessa millä mittaat etäisyyden? Näin sen Iso Heitto openissa mutta unohin kysyä. Näytti näppärältä ja piti ainaki väyläopasteen mukaan paikkansa.

[takarivi]

Tää on nimeltään Disctape. Toistaiseksi on toiminut hyvin kaikissa paikoissa missä oon testannut. En tiedä mille alustoille on saatavana mutta eiköhän vastaavia löydy. Mä käytän Microsoftin Lumiaa.
Sellanen kyn vielä olis että kertoisi korkeuserotkin niin johan olisi mainio vehje, mutta ei taida sellasia ollakaan?

[takarivi]

Terveisiä Helsingistä. Tuli käytyä pienellä viikonloppureissulla. Frisbeepointissa ehdin pikaisesti käväistä, ja hienosti värjätty Compass halusi tulla mukaan:



Kävin äsken kentällä kokeilemassa. Heittelin muiden midareiden kanssa (Mace, Sling, Claymore, Pain, Fuse) ja yritin vertailla käytöstä. Joku arveli Trilogy Challengessa, että Sling olisi samanlainen kuin Compass, mutta olisin eri mieltä. Compass oli ainakin kaupan hyllyltä otettuna hiukan vakaampi. Samaa luokkaa kuin paljon heitelty Opto Mace. Oikein hyvä käteen ja mukava heitettävä. Slingiä jos vertaa Latituden kiekkoihin niin ehkä lähin vertailukohta olisi Claymore tai Core.

Helsingistä kotiin ajelin Tampereen kautta, ja siellä tuli otettua pieni breikki kiekonheiton parissa. Pirkkalan radalle sain oppaan, ja kävin kierroksen kiertämässä. Ensimmäiset väylät tuntuivat, että tää on ihan liian helppo. Pirkkoja miltei joka väylältä, mutta tuli sieltä sitten haastavampiakin vastaan. Ylämäkeä ja alamäkeä ja kun ensimmäistä kertaa kiertää niin sokkoväyliäkin sai hiukan pelätä että löytyykö kiekko. Ihan positiivinen kokemus ja mukava ulkoilutauko. Lopputulos taisi mennä nollaan kun tuli pari huolimatonta puttia ja joku pahasti epäonnistunut avauskin.

Helsingissä sen verran ehdin vielä käydä, että kävin bongaamassa Talin ja Oittaan radat. Heittämään en ehtinyt, mutta hiukan katselin maisemia ja toisten pelaamista. Ehkä joskus on enemmän aikaa!

[takarivi]

Kävin Suolahden radan kiertämässä pariin kertaan. On se mukava rata nyt kun on pusikoita siistitty. Ei ihme että porukka on heitellyt hurjia tuloksia viikkokisoissa. Ennen oli aina katastrofi jos avaus meni mörrimetsään, nyt tuntuu ettei niin pahoja paikkoja olekaan, ettei sieltä jotenkin pääsisi koria kohti. Ensimmäinen kierros -2 ja toinen oli jo menossa paremmin, mutta sitten tapahtui käsittämätön puttiralli seiskalla. Puttasin pirkkoa sisään, ja onnittelin itseäni hienosta putista. Nostin maasta kassia ja avauskiekkoa, kun näen että putteri rollaa kalliota alas. Jotenkin se oli saanut kiivettyä sieltä korista. Seuraava putti sitten alarautaan ja samat rollit, kolmas jäi korin viereen. No kuitenkin kahden kierroksen yhteistulos oli -2, kun aikaisempi oma ennätys radalla oli +3, niin onhan se hyvä silti.

Heitin muuten radan vain yhdellä kiekolla ja putterilla. Kaikki avaukset Compassilla. Se on aivan huikea lätty ja taipuu mihin vain. Esim. ykkösväylä, jossa 60m pitkä jyrkkä ylämäki ja oikealle kaartava väylä. Ensimmäisellä kierroksella heitin varovasti lämmittelynä, silti pitkälle putille, toisella kierroksella sitten annoin vähän enemmän vauhtia, ja kiekko kaarsi nätissä antsassa kolmeen metriin. Seuraavalla väylällä taas 64 metrinen hysse korin juurelle. Kolmosväylällä 85 metrinen suora väylä, jossa kori on väylän päässä 10 metriä vasemmalla. Pillisuora heitto, joka feidasi lopussa nätisti korille. Nelosväylällä taas 53 metrinen antsa. Vielä jonkun aikaa testailen, mutta tää saattaisi olla juuri "se" kiekko, jolla poistan bägistä 5 muuta midaria. Olis hiukan kevyempi kantaa, vaikkei noissa muissakaan mitään varsinaista vikaa ole. Vaan miksi käyttää viittä, jos yhdellä pärjää?

Illalla olisi Laajavuoressa maksullista opastusta fore-heiton saloihin. Kuulostaa juuri siltä mitä tarviin, joten sinne siis illalla.

[takarivi]

Laajavuoressa siis oli tänä iltana klinikka foreheitoista. Hirveän vaikeata oli, jopa vaikeampaa kuin normaalisti. Vähänkin jos yritti heittää kovempaa niin kiekko missä sattuu ja käteenkin sattuu.
Tässä joitain asioita mitä muistan jospa jäisi mieleen ja osaisi joskus välttää:

Heitto lähti pelkällä kädellä.
Heitto lähti voimakkaasti antassa kun kiekko oli pystyssä
Pitäisi saada jonkinlainen saattoliike
Vasen kylki edellä jos osaisi niin tulisi vartalon kiertoa mukaan

Nyt sain käden kipeäksi hyvin pian. Ehkäpä kuivaharjoittelu jumppakuminauhalla hiukan vahvistaisi kättä... voisi samalla mallata oikeaa liikettäkin. Ehkä huomenna. Onneksi käsikipu oli ohimenevää laatua ja alkaa olla jo takana.

Jotenkin en ole sisäistänyt sitä miten kiekko oikeasti saa vauhtinsa kämmenheitossa. Rystypuolellakin sen hakeminen kesti syksyllä muutaman viikon, mutta alkaa olla nyt jo sinne päin, kuvittelisin, mutta forella on aivan tuurissaan. Joskus onnistuu mainiosti, usein silloin kun ei odota eikä yritä mitään vaan nakkaa vain pois puskasta. Heti jos on kyse draivista niin peli on menetetty. Onnistuneissa suorituksessa se heitto lähtee jostain selkäytimestä ja mielessään näkee vain minne kiekko menee. Heti jos miettii mitä on tekemässä ja keskittyy itse suoritukseen niin menee väkinäiseksi. Nyt on kuitenkin pää avattu foreharjoittelulle. Se oli yksi tämän kesän opeteltavista asioista. Vauhdin ottoa olen jo jonkin verran treenannut, ja rystyheittojen mitat ovat parantuneet mukavasti.

[takarivi]

Kierros Vihtavuoressa keskipäivällä. Tarkoitus oli kiertää kaksi, mutta unohdin juoda päiväkaffet ennen lähtöä niin oli tultava takas. Ja senkin takia tulin kun seiskaväylältä kiekkoa etsiessä sain terävän ja tukevan oksan silmääni. Ilman laadukkaita rillejä olisin nyt taatusti yhtä silmää ilman...linssi ohjasi sen terävän karahkan onneksi nenänvarteen. Verenvuoto alkaa pikkuhiljaa loppua. Se äksidentti ei kuitenkaan olut radan vika vaan heittäjän. En huomannut että peltoaukealla olikin vastatuuli, ja kiekko liiteli oikean reunan metsikköön.
Vihtavuoren rata on nyt muuten mainiossa pelikunnossa, suosittelen käymään. Kenttämestari on ajellut nurmikoita ahkerasti, väylät ovat mielenkiintoisia, opasteet kunnossa ja hyvät heittoalustat.
Viimeiselle väylälle heitin puuhun josta kimposi mando väärin. Lopputulos +2 yhdeltä kierrokselta. Siihen ihan tyytyväinen. Kahden kiekon taktiikalla olin jälleen matkassa, Compass ja Mercy.
Eilinen kämmenheittotreeni teki sen verran häijyä kädelle, että kun kentällä kasilta ysille siirtyessäni nakkasin kolme (kolmas oli löytökiekko seiskaväylältä) forea niin taas on käsi kipeänä. No nyt kun olen kuitenkin siinä alkuun päässyt niin täytyy jatkaa treenausta. Aamulla jo kuminauhaa venyttelin. Ei näin vanhana ihan heti ala lihakset toimiin, niitä pitää herätellä aina jokunen kuukausi.

[takarivi]

Suolahden viikkokisoissa tuli oma rataennätys lyötyä rikki ihan reippaasti. -5 oli lopputulos, ja siihen mahtui vielä pari puttimissiä n. 7 metristä. Muuten kyllä puttipeli oli ihan pelottavan hyvää, ehkä siksi noi viimesten väylien putit menikin sitten ohi, kun käsi alkoi kipsata kauheassa paineessa. Alkuväylillä meni pidemmätkin tosta noin vaan.

Avaukset sen sijaan eivät onnistuneet niin hyvin. Ykkösväylällä ekan kierroksen avaus pöpelikköön Fusella. Toisella kierroksella otinkin taas Compassin ja heitin nostolle. Kolmosväylällä avasin Havocilla molemmat kerrat, kun se nyt sattui olemaan mukana. Ekalla kerralla lähdin hakeen liian kaukaa hysseä ja kopsahti puuhun, toisella kerralla taas meni pitkäks.
Kaksi hyvää avausta tuli kuitenkin tehtyä. Molemmat oikealle kääntyvällä ylämäkeen heitettävällä seiskaväylällä. Fuse meni kerrankin niin kuin haluan. Suorana pitkään, ja sitten lopussa käänsi yli oikealle, ja helppo pirkko. Kolmas hyvä avaus oli kutosväylällä. Ensimmäisellä kierroksella heitin ensin varovasti Mercyllä puihin, toisella kierroksella Compass, ja vain kilinä puuttui holarista. Alamäkeen heitettävä lyhyehkö väylä, joka taittaa hiukan vasemmalle. Puiden välistä heitettävä hyvin tarkasti. Compass aavistuksen antsassa kevyellä vedolla, niin että feidi loppuun. Kiekko löytyi pari metriä korin takaa, eli kovin kaukaa holarista ei ole voinut olla.

Olisin varmaan saanut tasoituskilpailun palkinnonkin jos olisin ehtinyt jäädä odottamaan tulosten laskua. Raakatuloksissa olin toisena. Oli kyyti kuitenkin pihassa, ja sauna mökillä lämpimänä, niin mielelläni jätän palkinnon toiseksi tulleelle, toivottavasti oli paikalla kuittaamassa viikkorahan. Itsellä oli vähän kiire kotiin pakkaamaan, ja niissä tunnelmissa olenkin illan ollut. Nyt friba jää loppuviikoksi pois, joten saatte pärjätä ilman minua viikon verran. Mä olen lomamatkalla jossain lämpimässä. En ota edes Compassia mukaan!

[takarivi]

Viikko ilman frisbeetä. Kävin ajelemassa autolla ympäri Eurooppaa ja kielsin itseäni edes bongaamasta yhtäkään rataa, vaikka tiesin että ainakin Budapestista sellainen löytyisi.

Viikonloppuna oli avattu upouusi rata aivan naapuriin, 10 minuutin matkan päähän. Eikä ihan mikä tahansa rata, vaan https://www.facebook.com/HiiskaDG/?fref=ts Hiiska https://docs.google.com/presentation/d/1TmOq8GTjn2AShPhcNaPxVpd2f0j0wRq-ifrL8ZX9AKM/pub?start=false&loop=false&delayms=60000&slide=id.p on hiukan haastavampi kokemus pitkine väylineen. Ei juurikaan alle 100 metrin väyliä.
Kokemus oli näin ekaa kertaa heittävälle hiukan liian haastava, kun ei tiennyt mitä mutkan takana odottaa. Koreja ei juuri nähnyt avauspaikalta, eikä yleensä vielä avauksen jälkeenkään. Tulee tuolla kuitenkin vielä uudelleenkin käytyä, joten toinen kerta on varmaan parempaa tekemistä. En nyt vielä tähän arvostele rataa enkä suorituksiani siinä, ennen kuin tutustun tarkemmin.

Avaukset olivat pääosin täyttä kuraa. Joka toinen avaus jäi käteen, ja joka toinen karkasi. Ei ole tuntuma kohdallaan. Jospa menisin huomenna kentälle heittelemään että saisi taas jotain tolkkua tekemiseen. Säätiedotus lupaa mukavaa vesisadetta, joten mikäs sen hauskempaa.

[takarivi]

Tänään on tullut heiteltyä kunnolla. Aamupäivästä heti Vihtavuoren kentälle nakkailemaan draivereita ja midareita kentälle, että saisi jonkin tatsin. Kyllähän se sieltä alkoi löytyyn kun tarpeeksi viskoi. Rupesi menemään suunnilleen siihen suuntaan kuin tähtäsikin, vaikkei ihan täydellisesti kuitenkaan. Hirveän kauaa ei helteessä jaksanut itsekseen treenata, ja tulinkin kotiin ja ilmoittauduin Laajiksen viikkokisoihin.

Ennen Laajavuoreen menoa tulikin sitten mentyä vielä Hiiska kiertämään uudemman kerran. Nyt jo hiukan mukavampi oli heittää kun hiukan muisti mitä mutkan takana mahdollisesti on odottamassa. Kierroksen lopputulos +8, johon pitää olla tyytyväinen, sen verran on vielä opeteltavaa noilla pitkillä väylillä. Toki sen tuosta paremmaksi pitäisi saada suht helposti. Varsinaisesti ei mikään väylä onnistunut aivan nappiin ja muutama kerta tuli oltua mörrissä ihmettelemässä maailman epäoikeudenmukaisuutta.

Pikainen käynti kotona syömässä jotain ja taas skootterin selkään ja kohti Laajavuorta. Trilogy Challenge onkin ainoa kerta kun siellä olen kesäleiskaa heittänyt, joten oli kiva kokeilla mihin pääsee "omilla" kiekoilla. Pääsihän niillä... huonompaan tulokseen kuin Trilogyn kummallakaan kierroksella, vaikka nyt rata oli tuttu, kiekot tuttuja, ja tuuli huomattavan maltillinen edelliseen verrattuna. Silti lopputulos huonompi. Syitä voi olla monia. Väsymys kun koko päivän on helteessä heitellyt. Hiukan huono ote peliin yleensä juuri nyt. Energiaa kului kiekon valintaan kun oli enemmän kuin kolme mistä valita. Tuli pari huonoa arviota tehtyä siitä mitä kannattaa heittää... Ja vaikka kiekot oli tuttuja niin eipä niillä ole koskaan tullut heitettyä tuollaisiin alamäkiin.

Jotain onnistumisia kuitenkin: puttipeli kulki varsinkin alkuillasta vielä oikein mainiosti. Loppua kohti siinäkin tuli jo lipsumista. Pari sellaista pirkkoa joita en olisi odottanut. Hassusti ne jäivätkin sitten ainoiksi. Väylällä yksi olin jo tuominnut itseni etten tule saamaan avausta korille asti. 100 metriä ylämäkeen. Mutta niin vain huomasin että pieni takatuuli alkoi puhaltaa ja heitin Kohtalon putille ja putti sisään. Toinen pörö tuli nelosväylältä. 101 metriä ja kori muutaman metrin korkeammalla. Kohtalo siihenkin liikkeelle ja kiekko pysähtyi vasemmalle puolelle rinteeseen korin korkeudelle. Hankalasta asennosta putti sisään. Tyytyväinen pitää olla.

Sen verran oli kuitenkin jo takki tyhjä kun kierros oli takana, että en mitenkään jaksanut jäädä odottelemaan lopputuloksia kun oltiin reilusti ensimmäisinä valmiita. Puoli tuntia on pitkä aika odottaa kun nälkä kurnii ja hiukan vielä voimia pitää olla että että jaksaa ajella takaisin Laukaaseen, niin että toivottavasti kukaan ei loukkaantunut kun en jäänyt odottamaan tasoituskilpailun palkintoani. Eiköhän sille ottaja löytynyt kuitenkin! Nyt tasoituslukema JyLinkin kisakoneeseen on normaalimpi. Hyvä niin. Kierros ei tuntunut siltä että olisin sillä oikeasti halunnut mitään voittaakaan.