Kausi alkoi 1.5. Meilahdessa, ja jatkui enemmän tai vähemmän yhtäjaksoisesti - toki kesäpainotteisesti aina marraskuun 25. päivään saakka. Siitä tuli pääasiassa työkiireiden takia reilun kuukauden tauko, mutta kausi jatkui - tai uusi kausi alkoi, miten vain - tänään uudenvuoden päivänä Siltamäessä. Lajia oli tosin vaikea tunnistaa frisbeegolfiksi, ennemmin kyseessä oli vesisohjorämmellys reiluhkossa tuulessa

Heti ensimmäinen väylä antoi esimakua tulevasta - ohuen lumikerroksen alla oli reilut parikymmentä senttiä erittäin vetistä sohjoa. Vaelluskengän varsi ei millään riittänyt, eli loppukierros menikin märin kengin. Seuraavat väylät olivatkin yllättävän hyvässä kunnossa aina seiskaväylän tiipaikalle asti, joka oli pahasti veden vallassa. Kasiväylän kori oli - kuten olettaa saattaa - sohjoisen veden ympäröimä. Muuten olosuhteet olivat suhteellisen kelvolliset; lunta oli edelleen reilusti, ja se oli märkää.
Ensimmäisestä todellisesta talvikierroksesta jäi käteen ainakin iso kasa oppia; lahjanaruviritys tuntui vaikuttavan kiekon lentoon yllättävän vähän. Oranssi champion roadrunner tuntui ihan järkevältä driveriltä, huomioväri toimi lumesta etsiessä. Champion-muovi tosin oli sen verran liukasta ja vesi märkää että pakkausteippi irtosi 7. väylällä. Tämän jälkeen otin käyttöön hieman konservatiivisemman heittostrategian, eli tavoite oli aina heittää paikkaan josta alastulon varmuudella näkisi kiekon löytymiseksi. Kahdesti joutui hieman etsimään alastuloreikää, mutta kalustotappioita ei kierroksella syntynyt.
Märkää mutta hauskaa, ainakin kun ei ottanut tulospaineita
