17.6.'12
Takana viikonloppu kisailua Kankaanpäässä. Noooh, ainahan se olisi huonomminkin voinut mennä.
Lauantaina heräsin kuuden jälkeen ja aloitin aamua taas särkylääkkeillä, puurolla ja reilun puolen tunnin keppitreenillä että sai selkää auki. Edellisenä iltana olin jo todennut että jos oikein hyvin menee, selkä kestää ehkä muutaman rystydraivin, mutta vihloi kyllä aina niin pahasti että oli pakko heittää forea melkein koko viikonloppu. Kauheesti pukkas jännää koko aamun kunnes sitten pääsi heittämään, jolloin rentoutuikin aika hyvin. Pooliseura oli mainiota molemmilla kierroksilla ja fiilikset oli jopa parilla heitolla sellaiset että mähän osaan! -Kun lähti joskus minne yrittikin. Vähällä tullaan toimeen ja pienestä onnelliseksi tällä tasolla.
Heitin koko päivän ihan omalla tasollani, laskujeni ja kisakortin mukaan +11 molemmilta kierroksilta. Näihin pariin kierrokseen mahtui suunnilleen kymmenkunta epäonnistunutta avausta ja saman verran putteja. Pahimmat mokellukset taisi olla molemmilla kierroksilla puttirallit 7 väylällä, kun molemmilla kerroilla parit putit ohi jostain max neljästä metristä... Onneksi oli kunnon tauko kierrosten välissä, kävin haukkaamassa tukevasti evästä, sitten kun näin ohimennessäni pikkujärven rannalla puiston, niin sinne pötköttämään pienet tirsat vielä päälle. Ja niiden päälle taas keppitreeniä, kun olin todennut sen oikein hyväksi selän avaamiseen. Ja päivän päätteeksi sain ollakin itseeni ihan tyytyväinen, kun sain tuollaisenkin tuloksen itselleni raavittua.
Sunnuntaina olikin sitten jotenkin vähän veto poissa ja ei oikein saanut keskityttyä. Heti ekat kolme väylää meni avausten ja lähestymisten kanssa niin että nappasin kiekon kanssa osumat varmasti joka mahdollisesta puusta. Sitten puttaaminenkin oli ihan karmeaa, eka oikein kunnon griplock heti kolmosella, kun alle kolmesta metristä meni putti varmaan metrin ohi. Sen jälkeen sama ralli jatkui, avaukset huonosti ja tehottomasti, putit surkeasti, ja tulokseksi +22. Kamalaa räpellystä.
Vähän kateellisena, myönnettäköön, katselin välillä molempina päivinä kun poolikaverit avasi kivan näköisiä avauksia rystypuolen annukoilla, kun itse oli vain pläräsi heittovalikoimistaan suunnilleen aina sen foren, millä nyt pystyi jotenkuten avaamaan. No, sitä tuli ainakin treenattua koko viikonloppu koko rahan edestä.
Vaikka lopputulos nyt oli taas mitä oli, fiilis oli varsinkin lauantaina oikein mainio. Kisaaminen oli hauskaa, keli mainio, seura hyvää, kiekkoja on kiva lennättää ja kovemman tasoisia heittäjiä seuraamalla ja kyselemällä oppi paljon uutta mitä voi joskus itsekin hyödyntää. Tahtoisin melkein sanoa että jos joku miettii kehtaako lähteä oman seuran viikkokisoihin, niin lähtekää nyt ihmeessä heittämään vaikka ihan huvin vuoksi parit isommatkin kisat jos kerran viikkiksetkin. Tapaa uusia tyyppejä ja ympäri suomea, näkee vähän erilaista meininkiä, ottaa mukaan vähän huumoria ja loppujen lopuksi en usko että hirveästi loppupeleissä kaduttaa jos on meikäläisen aloittelijan lailla siellä listan häntäpäässä. Tästä lajista kun oppii koko ajan uutta, ja parhaiten oppii kyllä parempien heittäjien seurassa.
Tämän jälkeen keskitytään parantelemaan rakkoja yksipuolisen foren neppailun jälkeen, sekä tarmokasta puttitreeniä. Koko ajan tuntuu enemmän siltä, että se on se pelin ratkaisevin lenkki, tuo puttaus. Jotta se ei enää jännittäisi niin paljon kun matkaa tulee se yli 5 m.
Kiitokset vielä loppuun kisan järjestäjille, vaivannäköä kisojen eteen on varmasti aika paljon enemmän kuin mitä perusheittäjälle tulee helposti edes mieleen.
