Viikonloppuna oli skabat - kerrotaan niistä nyt jotakin tänne.
Perjantaina normaalilla uholla parigolfiin - vaikka tällä kertaa parina ei ollutkaan Jarmo Aulu, vaan Vähätalo, niin hommahan vaikutti aika taputellulta jo ennen kuin oli alkanutkaan. 14 ekaa väylää painettiinkin 15 alle par-tuloksen, mutta sitten tuli pari hankalampaa väylää joista oli tyytyminen paariin. Toinen oli väylänäkin hankala, toisesta tehtiin itse hankala puttaamalla molemmat päin persettä. 17. väylällä oli 15m hysseputti puun takaa eagleen, mutta pirkkuun piti tyytyä. Vikalta väylältä normaali birdie ja 47 heittoa eli -17 Haningen radalla. No, voittoa ei saatu sillä yksin, kun jotkut Davit ja Nikko oli varmaan pelannu elämänsä peliä ja paiskonu saman tuloksen. Jaettu voittokin on toki voitto ja mun best shot -parigolfrekordi tältä kesältä on aika maaginen.
Maaginen on toki toi henkilökohtaisten kisojenkin rekordi, joskin vähän eri tavalla. Sunnuntaiaamuisin mulla on näköjään tapana vetää itteni kölin alta ja pelata noin 850 reitattu kiessi. No, ilmeisesti väylätuloksia ei ole hirveästi päässyt tarkastelemaan miltään sivustolta, joten voin paljastaa, että yhden väylän tulos oli 13 heittoa. Sillä väylällä mun tulos muuttuui par-tuloksesta +9:ään, eikä viimeisellä kuudella väylällä sen jälkeen enää ihan täyttä puristusta löytynyt. Tai no, aloin yrittää eaglea jokaikisellä jäljellä olevalla par 4 -väylällä seurauksista riippumatta. Se kierros ja samalla koko kisa oli siis niiden samalle väylälle osuneen viiden (kyllä, viisi!) outtiheiton osalta ohi. Pettymyksenä sijoittaisin tämän vaatimattomasti suurimmaksi pettymykseksi ikinä.
Eihän siinä, ihan cool tavaramerkki toi sunnuntaiaamujen sulaminen, mutta yritän silti kovasti päästä eroon siitä seuraavan kerran kun yksinäni skabaan (Fierce ProTour Kankaanpää).
Välissä vedetään SM-parigolfit. Alunperin olisin ne pelannut J. Aulun kanssa, mutta jo ennen ilmoittautumista selvis, että Japilla on menoja. Hirsimäki valikoitui pariksi ja siltä meni välilevy pullahtamaan. Onneksi oli vielä Suur-Misiiri Karvinen viimeisenä oljenkortena ja pääsen kuin pääsenkin nuo kisat pelaamaan. Se on hyvää vähän rennompaa tekemistä tähän väliin.
