Camilla Jernberg Ruotsista on Euroopan mestari ja tämän vuoden kisassa vikalla väylällä hänellä oli pronssisi ja lyhyessä lähärissä ilman ihmeempää vaaraa. Ja hän grip lockkasi kahdesti peräkkäin itsensä neljännelle sijalle. Sattuuhan sitä kaikkea ihmeellistä, mutten odottanut sitä ex mestarilta. Jos tuota tapahtuu Eurooppaa President's Cupissa edustaneelle, olisiko ehkä aika tunnustaa, että muutkin ovat erehtyväisiä, joten miksei sitten itsekin? Ja jos kerran erehtyminen on inhimillistä, miksi paisutella sitä? Anteeksi antaminen on iso juttu, jos menet tössimisen jälkeen seuraavalle tiille tunnekuohussa, onnistumismahikset ovat normaalia hunommat se vain on fakta, jos ei osaa kääntää ketutusta voimavaraksi. Se taas on mulle pakolla hankittu taito, tosin kynnykseni kettuuntua tarpeeksi nostaakseni väkisin tasoani on turhan korkea ja haihtuu turhan äkkiä. Ehkä vältän sydärin? Piippo pottuuntui EM kisoissa finaalissa hurrien pelleilylle ja tatti otsassa pisti pirkoksi väylät 13-18 ja vei mestaruuden.
Toinen Euroopan mestari oli täpinöissä finaalissa ja häntä jännitty pahasti, oli kuulemma hirveää. Hänellä ei ollut caddyä, joten ravasin lähimpien finskien luokse ja sanoin, että apua varmaan tarvittaisiin -kultaa. Mä olin kamerahommissa, joten en pystynyt repeämään kahteen paikkaan ja auttamaan. Onneksi oli sen verran rauhallinen konkari apuna, että mestaruus tuli kotiin :-) Jos paineet ovat kovat mestarillekin, sallittakoon se muillekin. Ei paineita tarvitse enää sen jälkeen suurennella.
Olet Essi aivan oikealla tiellä karkaisussa. Nin allergioitakin hoidetaan. Opiskellessa yhdellä nörtillä oli niin paha ramppikuume, ettei meinannut saada sanaa suusta aluksi. Kannustuksen jälkeen pääsi alkuun ja hyvin meni, kunnes tuli jumi. Sain onneksi kannustettua hänet jatkamaan ja hän selvisi kunnialla loppuun ekasta julkisesta esiintymisestään koulussa. Hän sanoi esityksensä jälkeen, ettei olisi ilman apuani pystynyt suorittamaan aloituskurssin pakollista suoritusta loppuun asti. Lopputuloksena jo valmiiksi hyvästä It harrastajasta tuli valmistunut ammattilainen. Ja mä en siis ole IT ammattilainen, mutta sekaryhmänä mentiin eri koulutusohjelmien kanssa alkukursseja. tämä kaveri rentoutui ja vapautui, kun huomasi selviävänsä tilanteista, joissa oli esillä ja harjoitusta tuli koko ajan lisää, joten valmistumisen jälkeen hän oli asiantuntijatehtävissä paikoittaisesta epämiellyttävästä tunteesta huolimatta täysin työkykyinen kaikissa tilanteissa. menestys ruokkii menestystä ja sähän olet jo päässyt pahimman vaiheen, eli aloituksen yli. Jos vielä lounas pysyy vatsassa, nou hätä, kun se tarkoittaa sitä, että et edes menetä safkarahoja jännittämällä :-) Kun koko ajan kovetat itseäsi ja saat onnistumisia, pitäisi jännitkysen helpottaa ajtkossa. Kun olet jo nähnyt porukan ottavan sinut mielellään vastaan, tiedät jo, ettemme me pure, joten älä turhaan meitä pelkää ja jännitä, mehän olemme sinun puolellasi. Ja toivomme sinulle iloa ja menestystä lajin ja itsesi voittamisen parissa.
Et todellakaan ole yksin kokemustesi kanssa, se on ihan normaalia kasvuprosessia ja luonteiden sekä kokemusten ollessa erilaisia, joillekin vain eri tilanteet ovat vaikeampia kuin muille. Pidempään työstämällä kaikki voivat päästä angstista yli. Kun työmäärä vaihtelee ja muihin tukeutumisen ja tuen saamisen määrä vaihtelee, jotkut tarvitsevat vain enemmän kkemuksia ja työstämistä samaan maaliin, omillaan kaikki maailman haasteet, jotka ovat realistisia, hanskaamiseen. Epärealistisuudet on sitten eri juttu, kuten miten saada rauha lähi-itään tappamtta kaikkia siellä tai siirtämällä heitä pois sieltä tai lyömällä jokaisen eristysselliin. Yhtä vaikeaksi voi itsensä kanssa pärjäämisen tehdä, kun vaatii itseltään enemmän kuin mihin on inhimillisesti mahdollista pyrkiä. Se on sama kuin vetäisi sokan kranaatista. Ei kiva ja ei siitä mitään hyvää voi seurata. Joten miksi kasata itselleen ekstrapaineita, kun niitä on jo aiemmista kokemuksista kerätty. Sanoit hyvin, että teiniajalta on tullut näitä kokemuksia ja niistä seuranneita reaktioita. Onneksesi et ole enää teini ja toivottavasti et samassa tilanteessa. Ainakaan fribaporukoissa tuskin on ketään, joka suhtautuisi sinuun negatiivisesti, joten tervetuloa sureen perheeseen, joten ei kannata raahata yhtään enempää painolastia radalla kuin on pakko. Onneksi tunnut pystyvän tiputtamaan lastiasi radalle :-D Haleja ja voimia.
