Laji kasvaa. Se kasvaa niin hirveää vauhtia, että nyt kilpailunjärjestäjät voivat jo rajoittaa osallistujia todella paljon ja rankalla kädellä.
Kannatan suuntausta.
Samalla harmittelen sitä, että oman pelin tasoni ei enää riitä mihinkään isoon kisaan tänä vuonna. Kaikki kilpailut, joihin oikeasti voisin haluta, ovat rajoittaneet viimeistään toisen ilmoittautumisvaiheen 975-ratingin minimiin. Se ei siis minua koske.
Skellefteå, EO, Kööpenhamina ja muut EuroTourit ja varmasti jokunen ProTourikin menee täyteen ilman, että saan edes mahdollisuutta osallistua. Kyllähän mä voin ratingia nostaa kauden aikana ylikin tuon rajan, mutta sillä ei ole enää siinä vaiheessa väliä, koska ilmoittautuminen on jo sitten mennyt kiinni.
Kuka käski pelata paskasti, niin.
En ole sitä sorttia, joka tekee vuoden 2016 suunnitelmia tai varsinkaan niin, että pelaisin tänä vuonna pikkukisoja vain siksi, että voisin sitten joskus saada oikeuden pelata isoissa kisoissa, vuoden päästä. Siihen ei vain riitä motivaatiota.
MM-kisat kiinnostivat vielä pari viikkoa sitten, mutta nyt tuntuu, että en ole sinnekään ihan tervetullut. Voipi olla, että kisajärjestäjät päästävät paskoja eurooppalaisia säälistä mukaan, mutta onko mun järkeä lähteä sinnekään? Sitä voi vielä miettiä tovin, mutta luultavasti Suomijengi saa matkata ilman gripbloggaajaa Pittsburghiin.
Tänään kävin roiskimassa kuudesta metristä noin 90 prosenttia puteista ohi. Se oli hyvä muistutus siitä, että mun paikkani on kuntosalilla. Se on niin paljon helpompaa.
Nyt on samanlainen tunne kuin blogia aloittaessani. Edessä ei ole mitään varmaa, pelaaminen ei kauheasti kiinnosta, treenaaminen tuntuu turhalta ja laji ei tarjoa enää mitään elämyksiä.
Aika näyttää, milloin sitä kehtaa taas näyttäytyä kiekkojen kanssa radalla.
