Rakkaudesta lajiin

[Ari]

Kippiksen Masteritourin finaali alkaa lähestyä ja huomenna pitäisi tehdä vierailu Heinolaan.
Kovin aktiivinen pelihommien kanssa en masteritourilla ole ollut, joten menestystä tuskin tarvitsee haikailla.
Toisaalta kattaus on pelaajien osalta mainio eli Suomen parhaat on pääosin paikalla joten tourihan on siltä osin ainakin onnistunut.
Heinolassa olen viimeksi pelannut muistaakseni SM-kisoissa, mutta vuosien mittaan useinkin. Tällä kertaa me viiskymppiset pelataan kaksi kertaa sininen leiska joka on pääosin se leiska jota ollaan vuosien saatossa pelattu ja kertaalleen amatöörileiska jossa ratakartan perusteella on aika paljonkin lyhyempiä väyliä.
Avoimen SM-kisoissakin taas nähtiin Heinolalle ominaisia korirolleja kun greenit ovat monessa kohtaa jonkinlaisessa rinteessä.
Ihan pelkästään turhaa mussutustahan tuo ei ole, rinnetontti hiekkamaastossa tarjoaa helpot rollaamismahdollisuudet eikä aina ole mahdollista ottaa sitä rinnettä huomioon. Tokihan ne tietenkin valittaa joilla on käynyt huono tuuri. Niken kommentti "tervetuloa Heinolaan" jäi kyllä SM-videolta mieleen.

Tänään olin vetämässä firmagolfia. Oikeastaan pitkästä aikaa kun niitä ei ihan koko aikaa ole.
Maailma on muuttunut kun 30 hengen ryhmässä kaikilla on omia kiekkoja ja monen sadan euron bägejä ainakin kymmenen vaikka kellään ei ollutkaan PDGA-lisenssiä. Vedettiin kahdessa ryhmässä vähän treeniä ja sitten kisahommiin ratkaisemaan työpaikan mestaruutta. Metrix-rating oli tärkeä ja tietenkin sitten laitettiin seuran puolesta kisa valmiiksi ja vielä ennen kierrosta tarkastettiin että kaikilla on oikea profiili.
Rock Valleyssa olivat majoittumassa ja pitämässä palaverejä, joten siellä sitten pelattiinkin. Väylät on ajettu ihan kivasti ja pitkä heinä raffissa näyttää ihan hauskalta, mutta bunkkerit sojottaa kyllä pahasti silmään. Ratakartta on puolillaan bunkkereita joista osa on hazardia ja osa outtia. Ehdotin, että pelataan kaikki hazardina, mutta päädyttiin sitten pelaamaan siten että bunkkerit ovat pelialuetta. Valitettavasti kentän hoito  bunkkereiden osalta on ollut surkeaa ja siellä kasvaa kaikenlaista. Minkäänlaista selkeää linjaa ei ole mistä tietäisi milloin on bunkkerissa, joten virallisen kisan pelaaminen tuolla aiheuttaisi kyllä pahaa mieltä.
Rock Valley ei kuulu omiin suosikkikenttiin, mutta oikeasti on harmi kun ei ole pystytty pelialueen ulkopuolisia alueita hoitamaan silloin kun ne on kuitenkin suunniteltu vaikuttamaan peliin. Muistaakseni kenttäalueella on 32 bunkkeria, joten on siinä tekemistäkin, mutta firman nimi ehkä edellyttäisi kuitenkin jotain.
Tänäkään vuonna ei Rock Valleyssa ole tapahtumia kilpailumielessä ollut joten toivottavasti tällaisia ryhmiä riittää niin että panostettaisiin sitten ylläpitoonkin ruohonleikkuun lisäksi.

[Ari]

MasteriTour 2025 on nyt sitten paketissa.
Viime viikonloppuna pelattiin Kippiksella kolme kierrosta, kaksi kierrosta sinistä layouttia joka lienee Proleiska ja amatöörileiskaa joka sitten oli huomattavasti lyhyempi kenttä.

Ensimmäiseltä kierrokselta ei kovin paljon muistikuvia ole. Peli ei oikein lähtenyt kulkemaan vaikka vaikeaksi itselleni pelaaman kakkosväylän jälkeen tein pari birdietä. Vähän sellaista puolivillaista peliä, puttikaan ei ollut tällä kertaa mikään syy mihinkään.
Kentän lyhin väylä, 12 jäi mieleen. Suora heitto Buzzzilla 80m. Aiemmin heittävä kaveri heitti avauksen outtiin reippaalla gripparilla. Huomioin tämän ja mielestäni onnistuin puhaltamaan kaverin epäonnistumisen pois mielestä. Onnistuin sitten kuitenkin saamaan Buzzzin jäämään käteen ja sinne se meni samaan outtiin vaikkei niin pahasti käteen jäänytkään kuin kaverilla. Edellisen väylän bogin jälkeen alkoi tuntua, että tähänkö tämä homma nyt kaatuu, mutta sain homman sellaisen perushanskaan että paineltiin pariin loput väylät.
Väylä 17 jäi tietenkin harmittamaan kun treenikiessillä avasin satametrisen väylän alarautaan. Kori on kivasti rinteessä niin voi vetää hanat sinne vaan. Eihän se tietenkään onnistunut.
Kirjoittaessa tuli mieleen, että pari kertaa puttasin ysimetristä alamäestä rinnetontilta. Meikäläisen putilla nämä eivät ole kovin järkeviä, mutta molemmilla kerroilla tuntui siltä että voi yrittää. Identtiset putit molemmissa. Hieman ennen ketjuja alaraudan päältä ohi ja kuoli rinteeseen. Eli onnea oli mukana. Ratinkia ekalta kiessiltä 947 muistaakseni. Eli aika tarkasti omaan ratingiin.

Kakkoskierroksella mentiin tosiaan amaleiskalle siten muokattuna, että ykkösväylänä pelattiin SM-kisoista tuttu ykkösväylä. Toinenkin väylä taidettiin pelata ns. takatiiltä eli 11 joka myös pelattiin SM-kisoissa.
Ennen kuin käytiin kiertämässä tätä perjantaina niin Jone sanoi että heitän todennäköisesti 12 kertaa avauksessa Zonea ja kyllä se paljolti niin oli. Iso prosentti väylistä oli alle 60m, joten puttikisahan näistä tulee.
Aloitin viidellä pirkolla. Katseltuani aiemmin pelanneiden tuloksia näytti että 950 voisi olla sellainen -8, joten kun on 13 väylää jäljellä niin kolme lisäpirkkoa tarvittaisiin. No, eihän se ihan niin mennyt. Aloitettiin väylältä 5 ja tosiaan ensin viisi oirkkoa, sitten kympille huono avaus ja par. Olin jo miettinyt, että siihen 11 väylälle voisi heittää foren ja pelata ihan vain kolmosta.
No kun peli oli kulkenut niin sellainen varovaisuuspelikirja piiloon ja Buzzzilla alamäkeen. Jäi vähän käteen kun heitin liian hiljaa. Oikealle ja pomppu etutiin viereen lavetille. Siitä ihan ok heitto, mutta ei jaksanut liitää kiviaidan yli eikä kakkosringin putti tietenkään mennyt.
Siitä sitten mentiin ihan ok eteenpäin, pari pirkkoa sieltä täältä. Väylälle 1 olin -7. Ykkösväylän par 4 ei ollut ihan yksinkertaisin kaikista, joten ajattelin että kun tästä selviän niin voi hyvinkin vielä pari pirkkoa mahtua peliin.
Ykkösestä selvittiin parilla.
Kakkosväylän tiillä oli hyvä fiilis. Tiesin, että nyt on kolme sellaista väylää jäljellä joihin voin kaikkiin ottaa pirkon.
Zonella 60m väylä. Ei tule antsaa mutta on tarpeeksi kova, menee korin oikealle puolelle korin ollessa ehkä metrin mua alempana noin kasissa. Putti oli ollut ihan ok, joten pakkohan se on yrittää. Ihan rauhassa väänsin puttia ja oikealta ohi. Koska oli alamäki niin seiskan puttihan siitä jäi. Se oli sitten varovainen ettei vain jää näppiin ja bogi. Ai saakeli että tuntui pahalta.
Kolmonen on kapea ränni johon en kunnolla osunut, kakkosringin putti ei mennyt. Ei naurata.
Nelosväylänkin avaus lähti vähän nokka pystyssä ja jäi vajaan seiskan putti. Pistin sen kuitenkin sisään ja lopputulos -7.
Tässä kohtaa sitten joutui toteamaan ettei tuloksella kisassa tee oikein mitään ja ratingiakin 931. Yhden heiton arvo oli 14 pistettä jollaista ei ole pitkään aikaan sitten ollutkaan. Yhden heiton verran siis jäin omasta ratingista, joten ei ihan itkun paikka mutta näillä pistearvoilla ei ihan samanlaista vertailua voi suorittaa. Yhden heiton arvo on aivan liian iso, joka johtuu tietenkin siitä ettei tuollaisella neppiradalla tule eroja. Erot ratingissa tehdään sitten heiton arvoa nostamalla. Huhhuh.
Mainitsen vielä, että olin tätä mieltä jo ennenkuin olin pelannut kilpaa tuota neppirataa eli mielipiteeni ei johdu siitä etten onnistunut.
Pelasimme Masteritourin finaalia. Pakko myöntää, että muuten ihan hyvä pössis vähän laimensi liekkiä kun mentiin metsään neppailemaan. Samahan se on kaikille, mutta nyt oli ehkä vähän liian "helppo" rata.

Kolmoskierrokselle lähdettäessä sijoitus taisi olla 17.
Ratingin perusteella olin 15, joten siellä omilla sijoituksilla.

Kolmoskierros alkoi aika hyvin.
Ykkösen avaus lähti vähän matalana. Tuuli onneksi vähän sitä nosti, mutta näytti jo että osuu asvaltin reunaan parkkiksen kulmalla.
Ei osunut vaan skippasi nurmikosta eteenpäin. Korille 71m ja Buzzzz kahteen metriin.
Neljän väylän jälkeen olin -3. Samaten etuysin jälkeen vaikka mahtui pari bogiakin matkaan.
Aika hyvin siis menee joten menköön. Väylän 11 avaus oli ensimmäinen oire epäonnistumisista. Fore lähti liian ylös ja feidasi metsään. Sain hyvällä kakkosheitolla seivattua parin. 12 väylällä edellisen kierroksen outti kummitteli mielessä vaikka yritin ääneenkin sanomalla sen pudistella pois. Varoin liikaa heittoa ja livahti liian aikaisin kädestä. Polvelta kakkosheitto pelasti parin.
Pienen siirtymän aikana sitten vähän juotavaa ja ajatukset muualle.
13 tiillä katselin alamäkeen ja totesin, että mä tiedän miten heitetään alamäkeen ja mulla on tähän sopiva kiekko.
Gripparilla oikealle, löytyi sellaisesta paikasta josta ei voinut edes ajatella yrittävänsä mitään. Nyt nielaistiin bogi ja koitetaan jatkaa matkaa. Eipä huonoa heittoa oikein ollut tullutkaan niin että se jotain maksaisi.
14 Tiiboksissa oli hermostunutta meininkiä. Avasin viimeisenä. Ensimmäinen kaveri heitti keskipuun kautta vasemmalle outtiin. Toinen kaveri väylälle ja kolmas liian korkean jonka tuuli vei outtiin. Nyt heitetään kunnolla ja luotetaan tuuleen.
Kovan tuntuinen veto ei tainnut mennä aivoista tieto käteen saakka. Lähti ajoissa kädestä ja ekasta puusta vasemmalle outtiin. Pääsin kymmenen metriä eteenpäin. Totesin jatkavani mieluummin kuitenkin sieltä kuin lavalta. Heitin hyvän loivan hyssen outin päältä kentälle ja neppailin tuplan pois. Kaikki miinukset oli syöty ja homma sekaisin. Neljä väylää jäljellä. Olin äsken vakuuttunut että homma toimii ja yhtäkkiä musta hetki söi pään.
15 avaus oli liian matala, muuten ihan ok. Pelailtiin par pois.
16. Avasin tietenkin viimeisenä. Liian aikaisin kädestä ja jos olisi ollut videokamera niin olisi varmaan ollut hauskan näköistä kun kiekko pomppi portaita alaspäin. Ei se ihan alas mennyt ja jouduin jatkamaan forella. Siitä sitten bogi pois. +1 ja nyt oltiin hiljaista miestä...
17. Nyt piti keräillä. Satametrinen väylä, triplamando on lähellä muttei niin lähellä ettei sitä voi missata. Mietin jo että jos heittäisi forella parin mutta päätin ettei se nyt niin voi mennä. Menköön vaikka parkkikselle.
Hyvä heitto feidasi neljään metriin ja pirkko. Parissa. Tuntui heti paremmalta. Ajattelin jopa, että vaikka heittäisin 18 outtiin niin nelosella saan paremman tuloksen kuin eilen.
18. Buzzz lähtee vähän oikealle mutta palauttaa ehkä vähän enemmän kuin oletin. On tiiltä katsottuna vähän pitkä, mutta löytyy ehkä vitosesta. Ylämäkiputti ei jostain syystä edes hermostuttanut ja laitoin sen sisään. -1

-1 antoi alustavaa 968 joka olikin jo ihan hyvää tekemistä. Kävi huonojen heittojen kanssa vähän huonosti kun maksoivat heti heittoja.
Ykkösringin puttiprossa 100. Ei siellä montaa oikeaa puttia ollut, mutta jos meikäläinen laittaa ne lyhyetkin kaikki sisään niin hyvin on mennyt.

Maaliin tullessa olin sijoituksella 12.
12 pääsi finaaliin, olisi pitänyt odotella yli kolme tuntia eikä mukaan pääsy ollut edes varmaa. Olin luvannut rouvalle lähteväni illalla sen kanssa touhailemaan jos en pääse finaaliin joten kävin ilmoittamassa että jos nyt sattuisin pääsemään niin en  ole tulossa.
Loppujen lopuksi pojat rypivät senverran, että olisin lähtenyt finaaliin sijoituksella yhdeksän. Seuraavaan sijoitukseen olisi ollut yhdeksän väylän finaalissa kolme heittoa, joten ei oikeastaan harmita. Palkintorahoja jäi vähän saamatta, mutta itsehän päätin olla odottelematta.
Vähän oli hassu fiilis ajellessa, mutta olin päätökseni tehnyt joten ei siitä sen ihmeempää.

Kippis sopii ensi vuonna varmasti paremmin tähän finaaliin jos sinne saadaan se internediate rata valmiiksi. Oma mielipiteeni on edelleen, ettei amatöörirata sopinut tähän formaattiin. Mutta ei siitä sen enempää. Onnittelut voittajille.

[Ari]

Kippiksen jälkeen ei ole elämä sallinut frisbeegolfia kuin mielikuvaharjoituksissa. Olin ajatellut viime viikonloppuna mennä kisahommiin, mutta tuli vähän kaikenlaista ja lupasivat vielä kamalaa keliäkin niin en viitsinyt alkaa vääntämään elämää mutkalle sen takia.

Kristin Lätt on ilmoittanut tänään ettei pelaa tällä kaudella, mutta aika mystisesti jätti hieman epäselväksi oliko tämä nyt sitten tässä.
Aiemmin jo olen todennut, että aika hienoa kun varsinkin naispelaajat ovat saaneet sanottua kilpalpelaamisen olevan aika raskasta ja esimerkiksi Eve ja Henna ovat pitäneet ihan tietoisia taukoja.
Kokoaikainen kiertäminen kuulostaa aika hienolta, mutta taitaa olla pitemmän päälle aika rankkaa. Varsinkin jos ajattelee, että on perheellinen niinkuin Kristin niin aika erilaisia velvoitteita on elämässä kuin parikymppisellä sinkulla jolla kaikki on vasta edessä.
Toivotaan, että pelaajat löytävät balanssin pelaamisen ja muun elämän kanssa. Rahaa pitää tehdä, että selviää elämässä ja varmasti on paljon miettimistä miten siinä tasapainoillaan sponssidiilien kanssa. Taitaa. tulevaisuudesssa yhä harvempi tehdä ihan vain sponssidiilillä tarpeeksi rahaa, joten onhan siinä mietittävää miten tekee itsestään tarpeeksi kiinnostavan että joku suostuu antamaan näkyvyyttä vastaan rahaa.

Taitaa seuraavaksi olla kotikenttäkisat. Kaatiksella pelataan Syysmyrskyä ties monettako kertaa. Ilmoittautuneita ensi vaiheessa oli paljon, mutta nykysysteemissä jengi jättää maksamatta ja ilmeisesti viime tipoassa katsoo viitsiikö tulla pelaamaan. Kisajärjestäjänä tämä on tietenkin varsin hanurista, mutta näillä mennään.

Vuosi kääntyy syksyyn ja hiljalleen pitää alkaa suunnitella jo mitä tehdään talvella. Kuntosalilla on käytävä jotta ei ruostu puhki, joten kohta varmaankin pitää olla sinne yhteydessä. Työkuvioissa on pientä muutosta ilmassa firman sisällä, joten sitäkin varmasti ihmetellään kun haetaan uusia systeemejä. Kauden viimeinen kisa on tietenkin Drava Forester lokakuun lopussa. Perinteinen kisakauden päätös ulkomailla on odotettu tapahtuma.

[Ari]

Syysmyrsky lähestyy. Kaksi kierrosta, yhteensä 40 väylää Kaatista takatiiltä.
Saattaa olla etten ole vain aiemmin ollut oikeassa paikassa, mutta mielestäni tämän vuoden aikana on esiintynyt jonkinlaista rating-shoppailua ainakin avoimemmin kuin ennen.
Pelaajat enemmän keskustelevat sopiiko jokin kenttä itselle ja jätetään pelaamatta jos on itselle haastavia väyliä.
Kaatiksen raskaudesta on tietenkin aina keskusteltu ja osa porukasta onkin todennut, että 40 väylää päivässä takatiiltä on liikaa. Ymmärrän toki jos kunto ei kestä niin näkyyhän se suorituskyvyssä.
Joskus kauan sitten kun pelattiin käytännössä aina kaikki kisat kaksi kierrosta päivässä niin en muista olleen tällaista keskustelua. Ehkä sitä on vain sitten niin innoissaan oltu kaikki tai sitten ei omassa innokkuudessaan ole huomannut muiden valittavan kestävyyskyvystään.
Kaikenkaikkiaan voisi ajatella, että jos pelataan kierros päivässä niin onhan se fyysisesti ja henkisestikin eri peli kuin kaksi kierrosta. Ehkä pitäisikin ajatella, että se on eri peli.
Itsellä ei ole muistikuvaa että olisin jotenkin romahtanut koskaan toisella kierroksella ainakaan siksi etten enää jaksa. Romahtamisia on varmasti tullut ja saattaa olla että osittain on kyse fysiikasta mutta usein olen pelannut paremmin toisen kierroksen. Ainakin tällainen mielikuva itsellä on.

Jokainenhan muodostaa mielikuvan frisbeegolfista enimmäkseen kuitenkin omien mielikuvien mukaan. Oma käsitys on kuitenkin, että jos pelaa hyvin niin saa hyvää ratingia. Toisaalta olen tänä vuonna oppinut, että jos Äijänpellossa suurin osa fieldistä heittää 130m+ niin sillä kentällä jää automaattisesti 5-6 heittoa avoimilla väylillä koska noin monella väylällä heittämällä 120m+ pääsee mutkan taakse jonne lyhyemmälle heittävä joutuu sitten neppailemaan ainakin yhden ylimääräisen heiton. Toki hyvin pelaamalla saa ihan asiallista oman tason ratingia mutta rating tuossa hieman vääristyy mutkalle. Tuota en ollut noin selkeästi aiemmin tajunnutkaan ja huomasin että vertailin kisoja keskenään hieman eri näkökulmasta.
Masterisarjojen kesken pelaaminen varmasti tasoittaa kenttää kun on vähemmän niitä linkokäsiä. Heittää siellä moni vielä pitkälle, mutta heittojenkin kaari on monella jo lyhentynyt niinkuin kusella hankeen kirjoittaminenkin on tullut lähemmäs varpaita.

Syysmyrskyn alkulämmittelyt eivät ole menneet mairittelevasti. Pari viimeistä kierrosta on sisältänyt merkittävän määrän virheitä joita ei saisi tulla. Eilen pelatessa oli kyllä selvästi keskittymisen kanssa haastetta. Toisaalta sehän on ehkä huonoimpia selityksiä millekään, vaikka todennäköisesti useimmiten vaikuttaa enemmän pelaamiseen kuin se kuinka pitkälle ei heitä. Puttaaminenkin sujuu kummasti kun saa keskityttyä olennaiseen.
Kun on itsellä huono päivä keskittymisessä niin huomaa putatessa kuinka silmät vaeltaa ympäri koria vaikka pitäisi se yksi piste sieltä hakea.

[Ari]

Edelliseen tajunnanvirtatekstiin viitaten ei ollut tarkoitus kenenkään mielipiteitä, valintoja tai kuntopohjaa arvostella vaan miettiä sitä miten asiat ovat muuttuneet tai tulleet ainakin itselle näkyvämmäksi. Jokainenhan tietenkin ymmärtää itseään parhaiten joten tällainenkin keskustelu vaatii hyvää tahtoa ymmärtää mitä toinen hakee tai miten ajattelee.
Itsekin ymmärrän itseäni ajoittain jopa hyvin ja pyrin hieman laajempaan ajatteluun kuin vain omaan näkökulmaan vaikka se tietenkin värittää keskustelua. Kilpailujen valitseminen henkilötasolla on tietenkin jokaisen oma asia eikä sen arvostelemimen ole mitenkään relevanttia. Käytän tätä kirjoittamista oman ajattelun parantamiseen. Kun kirjottaa ajatuksiaan niin kirjoittamisen kestäessä paljon pitempään kuin ajatuksen muodostuminen niin se pakottaa miettimään tarkemmin mitä mieltä on.
Toisaalta meikäläisen kirjoittelu aika usein tulee vain tekstinä ja sitten jälkikäteen voi yrittää löytää sieltä jotain ajatustakin.

Eilen kuitenkin käytin jonkinverran aikaa pelaamisen miettimiseen. Töiden jälkeen kaivoin terassipesurin esiin ja siinä laituria pestessä oli hyvää aikaa mietiskellä.

Kaatiksella kun on käytännössä kaksi kenttää jotka ovat ollakseen samalla alueella ovat varsin erilaisia. Ei tietenkään kaikillla väylillä, mutta takatiiltä pelaaminen on ainakin meikäläiselle erilaista kuin etutiiltä. Takatiiltä pelatessa käsi alkaa  loppua ja suurin osa väylistä vaatii erinomaista heittämistä jotta se birdie on mahdollinen. Birdie sinänsä ei ole se merkittävä asia, mutta jos jokaiselle väylälle miettii omia maksimeja niin pääsee johonkin. Takatiiltä meikäläiselle noin sadan metrin heittäjänä par neloset vaativat kaksi hyvää heittoja ja pari vitosilla kolme. Kaikilla näillä on mahdollisuus birdieen vaikka se tuntuukin osuvan kohdalle noin kerran kesässä.
Käytännössä siis takatiiltä ensimmäisellä heitolla joko mahdollistetaan hyvä tulos tai sitten mennään selviytymismoodiin. Jos peli ei oikein kulje niin selviytymismoodiin meneminen on aika hankalaa kun tuntuu että pitäisi saada niitä hyviä suorituksia ja yhä helpommin tulee ajatus siitä että jos se kuitenkin menisi. Aika monella väylällä Kaatiksella bogi on ihan ok. Ei sillä hyvää tee mutta tuplat alkaa vasta tuntua pahalta.

Etutiiltä pelatessa ollaan hieman eri tilanteessa. Toki monellaa väylällä pitää heittää hyvä heitto hyvään lopputulokseen, mutta pidemmät väylät päästävät pääosin hieman helpommalla ja sen hyvän tuloksen tekeminen on hieman helpompaa. Tulostason pitäisi olla merkittävästi eri etu- ja takatiiltä joten mielestäni kenttäsuunnittelu on tässä onnistunut mainiosti.

Kaatiksesta kirjoittaminen saa riittää tässä kohtaa. Jos joku vaikka lukee näitä niin sen olettaminen, että Kaatiksen joka nurkka on tiedossa lienee liikaa vaadittu.

Aamulla heräsin työaamuun ja jostain tuli yhtäkkiä mieleen että mähän saisin pelata Syysmyrskyssä molempinan päivinä. Nopea kyssäri TD:lle ja ilmoittautuminen maksuineen sisään. Nyt sitten mennään neljä kierrosta Kaatista kahteen päivään. Hyvä.
Enää ei sitten tarvitse kuin pelata hyvin. Enpä ole hetkeen etutiiltä pelannutkaan.

[Ari]

Kaatiksen pelikirjaa mietiskelin eilen viisi minuuttia ennenkuin uni tuli. Sinänsä pitäisi olla tuulesta riippuen aika selvää mitä missäkin tehdään, mutta oikeastaan mietiskelin hieman riskinhallintaa. Tutulla kentällä on vaikeampaa pelata järkevästi kun on varmaankin kaikille väylille heittänyt sen sankariheiton jonka onnistumistodennäköisyys on 5%.

Ykkösväylä on hankala. Birdien metsästäminen on hankalaa kun pitää jo ehkä tuurillakin päästä kympin rinkiin. Kun ei oikein osaa putata niin se kori siinä kummulla on vaarallista lopputuloksen kannalta. Toisaalta ei oikein ole mitään mihin heittäisi pelatakseen varman kolmosen. Luulen että jos olisi varman kolmosen avausheitto niin kisassa ottaisin sen. Aivan varmasti on nelosia enemmän kuin kakkosia tähän ja vitonenkin tulee kuin itsestään. Hieno väylä.

Kakkosväylällä avauksen jälkeen pitäisi tehdä ratkaisuja. Olen mielestäni jotenkin ratkaissut tämän väylän niin, että kolmen heiton jälkeen pitäisi olla väylällä 50m tikun kohdalla. Jos on lähempänä niin hieno juttu.
Takatiiltä pelatessa kakkosheiton päätepysäkki on ratkaisevinta ja sieltä pitäisi vain malttaa pelata rauhassa väylä pois oli sitten missä tahansa. Todella harvoin pääsee pirkkopaikoille joten par on hyvä tulos tähän. Etutiiltä voi lipsahtaa pirkkokin mutta tärkeintä on olla tekemättä isoja numeroita jotka tulee kuin itsestään.

Kaikkea sitä ihminen miettiikin. Posin kautta pitäisi mennä.

[Ari]

Katsotaanpa mitä Syysmyrskyviikonlopusta jäi käteen.
Aamulla seitsemän jälkeen paikalle ottamaan ilmoittautumisia vastaan. TD joutui sairastumisen takia jäämään etäTD:ksi. Ei päässyt vaikuttamaan tekemiseen juurikaan kun homma oli hanskassa Metrixin jaa PDGA Liven osalta. TD tosin kertoi aamulla heränneensä siihen, että Metrix on nurin. Sieltä se sitten lähti käyntiin hyvissä ajoin joten ihan peruskisahommia.

Amatööripäivä lauantaina

Aloitin ykköseltä ja huonon avauksen jälkeen bogi korttiin. Toinen bogi heti kakkoselle ja kilpailuhan on alkanut ihan päin persettä.
Siinäpä ne bogit sitten sille kierrokselle olikin. Viisi birdietä ja -3. Vähän yli oman ratingin. Enimmäkseen jäi mieleen, ettei se nyt ihan kauheaa ollut mutta kun ei niin ei. Viiden pelatun väylän jälkeen olin -1 ja sitten pelattiin paria. Helpot pakkopirkot väylille 18 ja 24.
Olisihan se voinut mennä huonomminkin, mutta jotenkin jäi piippuun.

Kakkoskierrokselle mentiin sitten aloittaen kakkosväylältä. Kärki oli karannut jo kauas, joten voitosta pelaamisesta ei tarvinnut huolehtia. Ajatus oli keskittyä pelaamaan hyvää kierrosta, mutta eihän siitä mitään tullut. Sama hikinen viisi pirkkoa, mutta viimeisenä pelatulle ykköselle bogi ja -2. Hämmentävä kokemus. Onhan sitä pelattu etutiiltä plussallekin, mutta vähän tuskaista parin pelaamista.

958 taisi olla keskiarvo tähän kisaan eli viitisen pinnaa yli oman ratingin.

Taisi olla taas turhia toiveita omasta osaamisesta, mutta onhan se kotikentällä pelaaminen tietenkin mahdollisuus. Toisaalta taas saattaa olla että liikaakin on unelmia kun kuitenkin jokaisella kierroksella sattuu kaikenlaista.

2x20 väylää Kaatista meni yllättävän kivuttomasti. Fyysisesti jaksoin pelata, eikä pelaaminen loppua kohden sen enempää nitkahtanut.

[Ari]

Sunnuntain Syysmyrsky Pro

Aamulla taas hyvissä ajoin paikalla ja järjestelyt kohdalleen.
Nyt kun viikonlopun jälkeen koittaa käydä pelihommia läpi niin huomasin, että alkaa sekoittua kierrokset keskenään.

1. kierros
Aloitus ykköseltä. Bogilla aloitetaan. Olin miettinyt tätä niin, että pelataan mahdollisimman paljon pareja ja vältellään bogeja ja sitä isompia.
Kakkoselle par. Kolmantena väylänä pelattu nelosväylän avaus livahti kädestä vasemmalle ja pomppasi oikealle. Siitähän tuli sitten automaattibogi ja pari päälle.
Korjasin tilanteen sitten pelaamalla parille seuraavalle väylälle birdiet.
Seiskaväylälle tullessa olin aika tyytyväinen tilanteen nollaamiseen. Tyyntä oli joten päädyin ottamaan käteen alivakaamman Sidewinderin. Jostain syystä kun on kerran alivakaampi niin sitä ei tarvitse heittää ollenkaan ja se meinasikin sitten feidata vasemmalle outtiin. Onnekkaasti jäi sisään, mutta automaattibogi siihen sitten. +1 seitsemän väylän jälkeen on ihan ok.
Ysiväylälle tehty birdie mahdollisti sen, että lähdettiin pirkkometsään parissa. Ehkä kaikille yllättäen pelasin pirkkometsän pariin. 13 väylän jälkeen oltiin parissa ja tätähän on tavoiteltu.
15 väylällä täydellinen avaus korin alle ja sitten oltiin jo vähän ihmeissään kun oltiin miinuksella. Sen jälkeen edessä pari selviytymisväylää.
16 kiertää jäteaseman, joten myötätuuleen oikea kiekkovalinta ja hyvä avaus. Uskaltauduin heittämään jäteaseman yli hyvän kakkosheiton ja olin kakkosringin reunalla. Par korttiin ja kohti seuraavaa selviytymisväylää.
17 avaus oli tarkoitus heittää flättinä lampien oikealle puolelle koivujen päälle josta sitten feidataan väylälle. Ei onnistunut, lähti pikku hyssessä joka tarkoittaa että lyhyeksi jää. Vasemmalla puiden alta jatkaminen harmitti. Olihan siinä sellainen mahdollisuus että Buzzzilla kovaa voisi suoristaa väylään. Heitto olikin aika hyvä, mutta lähti vähän liian matalalle ja jäi kakkosringin puolelle. Eihän se roikkoputti mennyt, joten bogi tähän. Bogin olen kyllä budjetoinutkin tähän, joten perussuoritus.
Hyvinhän tämä on mennyt kun viis väylää jäljellä ja parissa. Nyt sitten pelataan vain rauhassa.
Toiseksi viimeiselle väylälle tullessa oltiin edelleen parissa. 19 väylän avaus meni onnekkaasti kahdeksaan metriin, mutta eihän se putti jäänyt.
Väylä 23. Monesti ollaan naureskeltu tämän par kolmosen olevan isossa roolissa kun palkintoja jaetaan ja tulosta tehdään. Takatiiltä on oikeasti vaikea väylä. Sidukka käteen ja ajatuksena pelata väylän vasempaan reunaan josta forelähäri korille. Jäi jotenkin heittämättä ja heitin väylän vasemmassa reunassa olevan sähkötolpan vasemmalta puolelta metsään. Onnekkaasti meni sellaiselle paikalle, että pystyin heittämään polvelta foreantsaa. Mallailin siinä HaloDessulla jyrkkää antsaa toiveena pelata nelosta. Tulikin oikein hyvä heitto ja noin 13m putti jäi jäljelle. Oho. Ehkä tästä vielä painetaan jopa kolmonen. Putti ei ollut ihan huono, osui katolle ja skippasi neljään metriin. Vähän korin yläpuolella tuuppasin putterin alarautaan ja tein pettymyksekseni tuplabogin. Ai saakeli.
Viimeiselle väylälle huono fore ja pelasin sitten parin pois.
+2 on hyvää tekemistä, mutta jäihän se sielua kaihertamaan tuo lyhyt puttimissi. Se olikin sen kierroksen ainoa todella huono putti.
977 alustavaa ratinkia ja 77% ykkösringistä joten hyvinhän se meni. Niin ne vain jää kaihertamaan.
Toisaalta jos ajattelee, että +7 on ihan normaalia tekemistä niin ollaan oikeasti tyytyväisiä.


Kakkoskierrokselle kakkosena. Neljä heittoa kärkeen.
Alkuun viikonlopun ainoa par ykköselle. Sekin todella huonon avauksen jälkeen joten ykkönen oli vaikea tänä viikonloppuna.
Kakkosen avaus lähti mun mielestä hyvin kädestä, mutta vastatuuli pitikin antsan niin että pitkästä aikaa oikealle puihin. Senverran kolisi, että bogi kakkoselle.
Kolmosväylän avaus lähti liian aikaisin kädestä vasemmalle, mutta ei osunut mihinkään. Olin aika paljon vasemmalla, joten käteen jäi vain osuminen foreantsalla ylös reikään. Osuinkin siihen mihin yritin ja ehkä hieman yllättäen ei kolissutkaan enää missään. Tässä kohtaa ollaan yllättyneitä kun kiekko on seitsemän metrin päässä korista ja laitan putin sisään. Parissa.
Kutoselle ja kasille pirkot ja meikäläinen lähtee pirkkometsään -2. Sittenpä pelattiinkin paria ja ollaan hieman edelleen yllättyneitä että pirkkometsä pariin. Väylälle 16 tullessa -2 ja homma tuntuu olevan hanskassa. Kärkeen edelleen neljä heittoa.

16.
Avaus on hyvä, pääsen taas heittämään jäteaseman yli kakkosheittoa. Sekin lähtee hyvin ja menee kivasti 17m päähän korista männyn taakse, mutta ihan kivasti. Ville heitti kolmosheiton vähän huonosti oikealle ja pikku miettimisen jälkeen näin asian niin, että jos laitan tämän sisään ja Ville tekee bogin niin tästä saadaan vielä kilpailu.
Putti oli oikeastaan aika hyvin linjassa, mutta pikkuisen liikaa hysseä. Ei mennyt ihan korille asti ja tippui rinteeseen. Rollasi vitoseen korin alapuolelle. Noo, ei tässä hätää. Ville laittoi kympin putin sisään, joten nyt voidaan keskittyä sitten omaan tekemiseen.
Ei ollut liian kaukana eikä ollut liian vaikea, mutta kolautin kiekon alarautaan ja näin kuinka se hidastettuna tippui alas. Tietenkin pystyyn ja lähes hidastettuna rollasi kahdeksaan metriin katajien taakse. Ai saakeli.
Olikin sitten katajien takana niin ettei koria edes näkynyt eikä mitään aukkoa missään. Putti kahteen metriin ja tuplabogi. Tämä meinasi mennä sieluun pahasti. Yritin muistuttaa, että 16 väylän jälkeen olet parissa joten hyvin on pelattu. Hetki odoteltiin seuraavassa boksissa, joten ehdin puhista pahimpia pois. Kärki karkasi tavoittamattomiin, joten koitetaanpa selvitä tästä nyt.
17 avaus oli vähän parempi kuin eka kierroksella, Buzzzille ihan hyvä 70m lähestyminen alamäkeen. Kiekkokin lähti aika paljolti niinkuin halusin, mutta niin se vain tipahti kakkosringin puolelle. Neppasin alle ja bogi. Nyt sitten on lähellä ettei ala musta hetki.
18 unelmoin kolmosesta, mutta vastatuuleen kun heittää nokka pystyssä niin eihän se mene minnekään. Par siihen.
19 avaus oli surkea. Kiekko painui oikealle ja huonoon paikkaan. Muidenkin kiekkoja etsittiin, joten ehdin miettiä pitkään mitä tekisin. Kaksi vaihtoehtoa. Neppi väylälle ja nelonen. Toinen vaihtoehto on mennä polvelle ja heittää bäkkärille puolen metrin reikään oksien alta. Päädyin yrittämään polvelta. Ei tullut ihan sitten mieleen että jos ei osukaan siihen ekaan reikään niin ollaan siellä kuusen sisällä. En osunut siihen ekaan reikään. Onnekkaasti kykenin kurkotusforeen joka meni neljään metriin. Itseruoskintaa tiedossa. Ihan selvästi lankesin toivomaan että osuisin postilaatikon kokoiseen reikään huonosta asennosta. Epätoivoistaa paskaa jälkikäteen ajateltuna.
Seuraavalla väylällä pidettiin järki päässä ja aukosta forella rinteeseen ja par korttiin.
Väylälle 23 jossa tupla viimeksi. +2 kortissa joten hyvinhän se on mennyt.
Sidukka on vähän varovainen mutta osuu väylään. Feidaa vasemmalle ja löytyy paikasta josta forella pääsee korille. Vähän on hankala asento, joten foreBuzzz lähtee flätimpänä kuin olin ajatellut ja liian leveähän se on. 13m putti taas pariin. Osuin koriin, mutta liian matala. Turhan makuinen bogi. Perhana. +3
Viimeisen väylän fore ei ole taaskaan hyvä. Kakkosringin putti oli hyvä yritys, mutta alarautaan.
+3 antaa 962 taikapistettä, ykkösrinki 82%.

Yli oman ratingin 970 kisakeskiarvolla. Olisihan siellä voinut paremminkin pelata, mutta hyvin pelattu. Paljon on takatiiltä mahdollisuuksia jotka onnistuttiin välttämään pääosin. Tuplat on kamalia, mutta kokonaisuus ehdottomasti plussalle. Omasta mielestä jaksoin pelatakin hyvin. Väylä 23 on toiseksi viimeinen, mutta en mielestäni mokannut sitä fyysisen väsymyksen takia vaan siksi että tuli virheitä. Olisihan se voinut olla, että jos olisi vaikka aloittanut sieltä niin olisi onnistunut
Jätetään jossittelu.
80 väylää viikonloppuna kilpailussa. Olipas hauskaa ja sai heittää tarpeeksi. Noin 280 heittoa joten onhan siinä.

[Ari]

Tässähän menee viikkoja ennenkuin on Drava Forester, joten sitähän on ihan ihmeissään. Rouvan kanssa pitäisi lomailla välissä hieman, joten frisbeegolf ei välttämättä ole kovin aktiivitasolla. Nyt syksyn alettua on ollut kyllä kiva käydä pelaamassa vaikka kausi alkaakin kääntyä syksyyn.

Jonen kanssa aloiteltiin mielenkiintoista ajatusketjua. Tai oikeastaan ajatuksenvaihtoa. Tämä voisi johtaa jonkinlaiseen kommentointiin, koska oikeaa vastausta ei ole ja monologit on aina vähän huonoja.
Esimerkkinä keskustelussa oli Kaatiksen viimeinen väylä. Numero 24.
Takatiiltä hieman vaikeampi puiden kasvamisen takia, par 3 mutta periaatteessa jos on 80m fore niin kakkostahan siinä haetaan. Voi hakea muullakin lailla mutta se ei oikeastaan ole oleellista.
Etutii on alle 70m fore. Jone kertoi saavansa hyvän mielen jos tekee siihen kakkosen etutiiltä. Mietin asiaa hetken ja totesin, että kakkonen on perussuoritus josta ei sen enempää hyvää mieltä irtoa. Kolmonen on jo huono ja nelonen ihan hirveää tuubaa.

Tästä päästiin itse asiaan, jota ei oikeastaan leivottu sen pitemmälle siinä kohtaa.
Sama väylä, ehkä jopa sama heitto, mutta aivan erilainen suhtautuminen.
Kukaanhan ei ole väärässä koska on kyse mielipiteestä ja omasta ajattelusta.
Sivuttiin hieman pelaamisen mielekkyyttä kuitenkin. Etutiiltä pelaaminen on helpompaa ja birdien mahdollisuus on lähes joka väylällä jos heittää 100m.
Takatiiltä sadan metrin heittäjällä on paljon enemmän haasteita. Parilla saa tonnin ratingia eli on selvästi vaikeampi "samalla leiskalla".
Itse koen takatiiltä onnistumisen merkittävämpänä kuin etutiiltä koska se on itselle vaikeampi. Pidän siitä, että hyvä tulos vaatii hyvää pelaamista. Takatiiltä huono avaus tarkoittaa useammin bogia tai isompaa. Etutiiltä huono avaus saattaa tarkoittaa enintään bogia mutta usein paria. Tämä ei siis ihan joka väylällä toimi, mutta jos hieman yleistetään.
Omassa ajattelussa siis birdie ei ole se joka tuo hyvän mielen vaan hyvin heittäminen. Kaatiksen etutiit eivät ole samalla lailla epäonnistumisrata kuin Nummelanharju, mutta birdiellä hyvin pelaamisen mittaaminen ei minulla toimi. Tietenkin jos pelaan -9 jolla sai Syysmyrskyssä sen tonnin olen heittänyt hyvin.

Syvempi ajattelu ei aina ole huonosta. Huomasin itse ajattelevani tätä asiaa aktiivisesti ja isoin huomio on tietenkin ihmisten erilainen suhtautuminen samoihin asioihin. Sehän on merkittävä huomio jonka hyväksyminen vie aikansa. Tietenkin on niin, että tästähän ne isotkin erimielisyydet saa alkunsa kun nähdään asioita hieman eri kulmista eikä ymmärretä että niin on.

Seuraava pohdinnan paikka on, että jos näkisin asian hieman toisin niin vaikuttaisiko se minun pelaamiseen?
En osaa ainakaan vielä sanoa, mutta on kyllä vaikea ajatella että asia käskemällä muuttuisi. Pitkään olen yrittänyt uskotella että 55 on Nummelanharjulla ihan hyvää tekemistä, mutta sitten kun pelaa 55 niin ei siltä tunnu. 53 ehkä tuntuu jo ihan stabiililta, mutta on ehkä hyvä esimerkki siitä ettei itsensä huijaaminen ole helppoa.

Huomenna on Seuranmestaruuskilpailut. Hienoa on ollut huomata, että niitä kohtaan on ollut mielenkiintoa vaikka järjestelyt ovat venyneet käytännön syistä pitkälle.
Pelataan perinteisesti Kaatiksella kaksi kierrosta spesiaalileiskoja joiden suunnittelijoina vuosittain eri henkilöt. Oikein hauska formaatti. Tauolla sitten hieman yhteisiä leikkihommia ja sitten taas pelataan.

[letiss]

Tämä voisi johtaa jonkinlaiseen kommentointiin, koska oikeaa vastausta ei ole ja monologit on aina vähän huonoja.
Esimerkkinä keskustelussa oli Kaatiksen viimeinen väylä. Numero 24.
Takatiiltä hieman vaikeampi puiden kasvamisen takia, par 3 mutta periaatteessa jos on 80m fore niin kakkostahan siinä haetaan. Voi hakea muullakin lailla mutta se ei oikeastaan ole oleellista.
Etutii on alle 70m fore. Jone kertoi saavansa hyvän mielen jos tekee siihen kakkosen etutiiltä. Mietin asiaa hetken ja totesin, että kakkonen on perussuoritus josta ei sen enempää hyvää mieltä irtoa. Kolmonen on jo huono ja nelonen ihan hirveää tuubaa.

Kyllä ja perusteluna siis on, että mun ka. Kaatis etutii #24 on 2.5, joten kyllähän birdie (2) on puoliheittoa alle mun keskiarvon. Saahan siitä hyvä mieli tulla
Samanlailla esimerkkina vaikka Kaatis #2 ja takatiiltä, mun ka. siinä on 5.8, joten par lukema 5 tuo hyvää mieltä.

[Ari]

Hienoa kun joku kommunikoi. Ilmeisesti tämän sivuston ongelmana on edelleen ettei tänne voi tehdä uusia käyttäjiä ja vanhoista on aktiivisia ehkä neljä. Ehkä tilanne muuttuu.

Jos tuo olisi noin yksinkertaista niin oltaisiin todennäköisesti samaa mieltä. Itselle osa väylistä on liian itselle sopivia jolloin sillä keskiarvolla ei ole merkitystä. Juurikin tämä  lyhyt foreneppi on niin meikäläisen perusheitto ettei siinä ole vaihtoehtona kuin se kakkonen. Luonnollisestikin keskiarvo on enemmän kuin kaksi, mutta kakkonen on ainoa joka kelpaa eikä se tunnu siis onnistumiselta koska se on niin oletus.

Toinen asia on sitten vaikka pidemmät väylät kuten Kaatiksen 11. Takatiiltä nelonen on hyvää tekemistä, vitonen on ihan normaalia ja kutonen menee sitten jo epäonnistumisen puolelle. Kolmosia nykyään tulee ehkä puolikas joka vuosi eli kerran kahdessa vuodessa. Etutiiltä kolmonen on paremmin tehtävissä, mutta vaatii kaksi erinomaista heittoa ja todennäköisesti vielä putinkin.

Pystyn siis laatimaan itselleni sopivat omat parit väylille ja pelaamaan ikäänkuin niitä vastaan. Useimmitenhan ne perustuvat keskiarvoon tai johonkin muuhun järkevältä tuntumaan asetukseen. Silti joillekin väylille oletan heittäväni aina hyvän avauksen ja toisille väylille olen hyväksynyt että todennäköisesti en osu siihen väylään kunnolla. Tästä hyvä esimerkki on vaikka Kaatiksen 13, par 5 jossa mennään ensin ylämäkeen metsässä ja sitten pellolle. Aiemmin pelasin tätä väylää avaamalla forella. Tällöin pyrin heittämään avauksen siihen ylätasanteelle takatiiltä ja jatkamaan siitä. Haasteeksi tuli se, että siitä on oikeasti vielä aika pitkä matka metsästä ulos joten liian usein joko heitettiin täysillä metsään tai yritettiin nepata siihen satasen tolpan lähelle.
Päädyin ehkä matematiikan vastaisesti siihen, että bäkkärillä mennään avaus vaikka osun sillä huonommin siihen aukkoon. Aukkoon osuessa kuitenkin pääsen senverran pitemmälle, että kakkosheitto on paremmalla prosentilla "pellolla". Heikompi avaus johtaa aina säätämiseen ja olen hyväksynyt että kakkosheitto on usein neppi johonkin väylälle josta sitten yritetään "pellolle". Periaatteessa tässä on mahdollisuus useammin takatiin pirkkoon, mutta koska kyseessä on vaikea väylä olen opetellut pelaamaan tätä rauhallisesti. Kovinkaan usein en enää tee kutosta isompaa vaikka se on usein aika pienestä kiinni. Välillä pitää vain nielaista ja koittaa pelata sitä kutosta. Se on yllättävän helppoa kun laskee tavoitetilaa saavuttaa se tavoite kun ei yritä mitään sankaritekoja.

Seuranmestaruuskisoissa selkä alkoi vähän vinkua ja käveleminenkin on hieman haastavaa. Pystyn kävelemään, mutta selkä pistää vähän vastaan ja tuntuu että askeleet menevät jotenkin oudosti.
Seuranmestaruuskisoissa pelattiin sellaisia väyliä joita ei aiemmin ole pelattu eikä kukaan edes harjoitellut joten kaikki olivat samassa tilanteessa. Loppuun asti oli meidän luokassa jännää, mutta ei vain riittänyt tällä kertaa.
Oikeastaan itselle jäi mieleen, että tuuli yllättävän kovaa. Oikein oli hauska pelata leppoisasti mutta kilpaillen outoja väyliä.

Nyt sitten alkoi syksy ja vettä tuntuu tihuuttavan ihan koko ajan.
Rouvan kanssa olisi tarkoitus mennä ensi viikoksi Leville ja sittenhän jo ollaan aika lähellä Kroatian reissua.
Ja sittenhän on kohta jo joulu ja sieltä se Juhannuskin jo tulla jolkottelee ja ollaan taas vuoden vanhempia. Niin se aika kuluu kun on mukavaa. Pitäisi kaikkea mutta tuntuu, että jos ei heti aloita niin sitten ei ehdi.
Mökillä ollaan asusteltu koko kesä ja nyt laitellaan paikkoja syyskuntoon jotta voidaan muuttaa talveksi kotiin.