Täysillä päin puuta

[takarivi]

Kivijärven kevätkisat. Vielä aamulla piti arpoa olenko lähdössä ollenkaan kun flunssa painoi päälle. Lähdin sitten kuitenkin kun olo oli hiukan parantunut eilisillasta.
Väylät olivat venyneet uusiin mittoihin sitten edellisen Kivijärven reissun. Ensimmäinen kierros meni hiukan katsellessa mitä on tarjolla. Yksi pirkko ja kahdeksan bogia. Menettelee.
Toinen kierros ei alkanut yhtään sen paremmin vaan pari huolimatonta väylää alkuun. Silti ensimmäisen 14 väylän tulos +3, mutta neljän viimeisen väylän tulos +6. Väsy iski ja kiekot karkaili puihin eikä 200 metrin puuväylillä hirveän paljon ole varaa sellaiseen. Metalliset lyhtypylväät eivät antaneet armoa yhtään sen enempää. Ei kunto kestänyt pitkiä väyliä ihan loppuun saakka.
Huomio kiekoista: ei kannata koskea alivakaisiin distancelättyihin, ainakaan sellaisella radalla jossa tuuli pyörii milloin mistäkin suunnasta. Vakaalla putterilla olisi tullut parempi tulos jopa yli 200 metrisillä väylillä.

[takarivi]

Peurungan viikkokilpailut/PDGA-liiga oli sunnuntain ohjelmassa. Peli meni "melkein OK". Melkein siksi, että välissä tuli viiden väylän mittainen notkahdus väylältä 10 alkaen. Torstaina heitin kympillä triplabogeyn, nyt pykälää paremmin kun sain jo toisen heiton OB:lle, ei tarvinnut kolmea heittoa että pääsi sinne asti. Hermothan siinä meni, ja seuraavalla väylällä rimpuilin vielä kiekon kolmesti puuhun ja bogey. "Onneksi on väylä 12 edessä", ajattelin ja heitin sisäkurvin puuhun ja OB:lle. Retee sitten "varman päälle" ulkokurvin kautta puuhun ja OB:lle paljon lähempänä koria. Triplabogey tuli nyt sitten tältä väylältä. Vielä näiden päälle väyliltä 13 ja 14 bogeyt niin alkoi peli olla paketissa. Lopputulos kuitenkin vain 9 päälle.

Oli onnistumisiakin. Väylänä 22 pelattiin vedenylitys. 97 metriä pitkä vesieste uimarannalta kodan nurkalle. Uskalsin kokeilla, kun järvessä oli vielä sen verran jäätä ja kiekkoja jään pinta täynnä edellisiltä yrittäjiltä, että arvelin saavani kiekon takaisin vaikka väylälle jäisikin. Gold Saint matkaan, ja sehän lensi muutaman metrin pitkäksikin. Putti toki sitten yläpannan kautta järveen ja OB:lle mutta se on toinen juttu.
Toinen onnistuminen li pitkällä väylällä 15. Vajaa pari sataa metrinen kapea ränni joka taittuu loivasti oikealle puolessa matkassa. Gold Fury pienessä hyssessä oikaisee mainiosti ja alkaa kääntää juuri oikealla hetkellä. Jostain näkymättömistä kuitenkin joku puu päätti uhrautua ja työnsi itsensä kiekon lentoradalle ja kiekko pusikkoon. Sieltä nosto väylälle ja Riverillä koria kohti. Par-tulokseen täytyy olla tyytyväinen aina jos tuolla väylällä menee metsään välillä. Olen siis tyytyväinen kun puttikin osui ja nelonen korttiin.
Kiekot tuli tiskattua päivän päätteeksi. Sen verran ne uivat kolmosväylän pahanhajuisessa sontaliejussa ettei niihin halua koskea ennen pesua. No, sekin on nyt tehty.

[takarivi]

Flunssa painaa päälle ja nokka vuotaa, mutta en viitsinyt jäädä sohvalle makaamaan vaan suuntasin Suolahden viikkokisoihin kun ei muuten tuntunut kovin sairas olo olevan. Kiirettä taas piti niin kuin aina arki-iltoina, mutta ehdin ajoissa paikalle. Alkuverryttely tuli taas suoritettua alkupään väylillä. Kolmeen ensimmäiseen väylään tulikin tuherrettua kaksi tuplabogia. Tuli olo että olisinpa sittenkin jäänyt sinne sohvalle.
Koko ensimmäinen kierros yhtä pirkkoa vaille pelkkää epäonnistumista, ja toisella sitten taas parempaa. Lopulta jäi kuin jäikin päälle fiilis että hyvä kun tuli lähdettyä. Hieno keli ja mukavaa heittoseuraa, reipasta ulkoilua. Aina joskus pitää vaan muistuttaa ittelle ettei tää oo mulle varsinaista tulosurheilua.
Fribailu on lentämistä. Hyvän heiton seuraaminen on kuin saisi itsellekin siivet. Kolmosväylän toisen kierroksen avaus oli sellainen. Tai kutosväylän kakkosheitto pusikosta puiden takaa putteriantsalla korin juurelle.

[takarivi]

Tänään ei tullut Äänekoskella niin pahoja virhearvioita kiekkojen valinnassa kuin viime viikolla. Pidin avoimilla paikoilla alivakaat driverit bägissä. Tuulikaan ei tosin ollut ihan niin paha. Kädestä loppui loppua kohti kunto ja kiekot karkailivat tai tarttuivat kouraan. Puttipeli oli erityisen kehnoa koko illan. Ja kun lähäritkään eivät aina parkkeeranneet tolpan juurelle niin lukemia tuli usealta väylältä. Ei ollut oikein tappamisen makua. Enemmänkin puuhastelua.
Pari iltaa tulee nyt taukoa kisailusta, vaikka kisoja toki olisi joka illalle tarjolla. Torstainen Peurungan holaripotti jää muiden harrastusten jalkoihin ja perjantain parikilpailun sijaan taidan vaihtaa kesärenkaat autoon. Toki mökillä voi muutaman puttaustreenin ottaa siinä sivussa.
Sitten viikonloppuna voittamaan Revolution Summer Season Openeria. Hyvin levänneenä. Tai sitten paikat jumissa rekaan vaihdosta ja risusavotasta. Jos en voita, se johtuu siitä.

[takarivi]

Ei taas tiedä missä vika.

RSSO ensimmäinen kierros +3, alustava ratin 899. Siinä viimeiselle väylälle tuplabogey, ja matkalla muutama yläpantaputti(läheltä), niin että nollillekin oli saumat.

Sitten toinen kierros +20!!!! siis mitä h....ttiä? Kolmen tunnin ruokatunti vei tatsin koko heittämisestä. Avaukset tarttui käteen tai lähti lapasesta ennen aikojaan. Iski niin ankara hermoromahdus totaalihajoamisesta ettei pelistä tullut enää mitään, vaikka kolme pirkkoakin taisi n suutuksissani heittää.

Kruununa oli vedenylitys, josta aamulla nappasin helpon pirkon. Toisella kierroksella ajattelin tehdä vielä helpomman, ja heitin hiukan löysemmän vedon ettei menisi pitkäksi. Skippaili rantaviivaa hipoen veteen.  Rannan mukaista hysseä siis hain. Ryhmä tuomitsi ettei kiekko käynyt sisällä lainkaan (luulen että he olivat aivan oikeassa, vaikka heittopaikalla olinkin eri mieltä aluksi, ennen kuin näin rantaviivan lähempää). Kokeilin uudelleen samanlaista heittoa. Samanlainen tuli, toinenkin outtiin. Suutuspäissäni vaihdoin (ei olisi kolmatta Sainttia ollutkaan) kiekoksi Riverin ja paiskasin sen reilusti pitkäksi. Ei ollut varaa enempää jättää jäälle. Seiska korttiin kun aamulla helppo kakkonen...

Aiemmin oli mm. väylällä 14 herkkupala kun heittelin puskasta puskaan lyhyttä 70 metrin neppiväylää kuusi kertaa. Seuraavalla pitkällä 182 metrin metsäpilli -par-nelosella olinkin jo kahden heiton jälkeen seiskan ringissä puttaamassa rautoihin.

Ekan kierroksen viiden heiton johtoasema vaihtui neljänteen sijaan 10 heittoa kärjestä. Se tästä kisasta sitten.  Vielä pitää mennä sunnuntaiaamunakin heittämään, nyt ilman voittohaaveita.

[takarivi]

RSSO pelattu loppuun ja jälkiruuaksi nautittu viikkokisat/PDGA-liiga.

Nyt illalla lääkekaapilla käydessäni tajusin että olen yli viikon ravannut metsissä flunssaisena. Ei ihme että tapahtuu romahduksia. Viikkokisassa en viimeisellä väylällä jaksanut heittää enää 17-väylällä edes mäen päälle vaikka muuten oli hyvä heitto. Puhti vain oli poissa. Täytynee rauhoittua ja yrittää saada tauti häipymään. Vaikea vain on olla ihan jouten kun muuten ei ole sairas olo, nokka vain tukossa ja poskiontelot paksuna.

RSSO:n viimeisen kierroksen heitin vain kolmella kiekolla. Olisin muuten ottanut vain kaksi (River ja Mercy) mutta järven ylitys askarrutti kun se oli ekana väylänä, että jos jää kiekko järveen niin heittueen kavereilla tulee pitkä päivä odotella kun pelkällä putterilla vedän loput 20 väylää. En halunnut bägiä raahata mukana ja mietin etten oikeasti edes tarvitse muita.

Kierros ei mennyt sen paremmin tai huonommin kuin muutenkaan. Tuuli teki joitain tepposia kun en osannut siihen aina varautua, ja joskus varauduin liiaksikin. Hauskaa oli heitellä lähäreitä Soft Mercyllä kun yleensä käytän siihen Sinusta. Yllättävän hyvin toimi.

Viikkoisakierrokselle otin taas repun mukaan kun muutamalla väylällä sitten oikeasti halusin vaihtaa keikkoa. Lopputulos oli kuitenkin surkea. Ei kiekkojen takia vaan koska heitin huonosti. Samaan lopputulokseen olisin päässyt millä tahansa lätyllä.

Kiersin siis Peurungan 21 väyläisen erikoisradan (pidennettyjä väyliä muutama) neljä keraa viikonlopun aikana, ja tulokset olivat 69, 86, 78 ja 79.
Meikäläisittäin nuo on suomeksi: erinomainen, surkea ja kaksi normaalia.

[takarivi]

Laskin tossa joku päivä että vuoden 2016 aikana olen käynyt keskimäärin yli 3,5 kertaa viikossa jossain kisoissa. 45 merkintää PuskaPuttaajien kisakoneessa ja vajaa kymmenen JyLin kisakoneessa käytyjä kilpailuita. Eilinen Suolahden kisa jäi väliin kulttuuririentojen takia, saas nähdä pääsisikö tänään Äänekoskelle taas liikunnallisemman kulttuurin pariin. Nuha ainakin näyttää parantuneen ja pieni vesisadehan vain piristää mieltä. Kunhan kelit kuivuvat ja jalkapallokentälle kehtaa mennä treenaamaan voi olla että ihan kaikissa kisoissa ei tuu enää käytyä. Ainakin kannattaisi välillä vaan treenata, mutta saas nähdä kun kisaaminen on hauskempaa.

[takarivi]

Kyllä. Kumisaappaat jalkaan ja sateeseen heittämään kiekkoa Äänekoskelle vei meikäläisen tie. Perillä huomasin että bägin sadesuoja oli jäänyt kotiin joten siitä sain oivan tekosyyn jättää painavan kiekkokassin autoon ja ottaa vain pari lättyä mukaan. Mercy ja River.
Hiukan turhan alivakaasti River käyttäytyi tuulisessa säässä. Ehkäpä hiukan tahallanikin valitsin sen mukaan, että tulisi opeteltua vaihtelevia olosuhteita, kun tokihan tiesin mitä tapahtuu vastatuuleen heitettäessä.
Sitä en kuitenkaan arvannut miten huonosti heitin. Avaukset jäivät näppiin tai karkasivat ennen aikojaan, tai lähtivät valmiiksi liian suuressa antsakulmassa. Etäisyyden arviointi petti pahasti lähestymisissä ja kahdesta metristä pystyin puttaamaan yläpantaan.
Oli jokunen onnistuminenkin. Pari kolme pidempää puttia sisään. Yksi hyvä putteriavaus. Monta hyvää tilaisuutta kokeilla miten ei pitäisi heittää myötätuulessa, vastatuulessa tai tyynessä. Jos lähtisin uudestaan samalle kierrokselle heti, ottaisin varmaan samat kiekot mutta heittäisin paremmin. Yrittäisin ainakin.

Mietin tänään kun luin ketjua "5 kiekkoa kierrokselle", että miten pystyisin karsimaan vain viisi mukaan. Kahden kiekon kierros oli helppo valinta, Putteri ja River, joka periaatteessa taipuu mihin vaan. Viisi on hankalampi. Luultavasti River ei mahtuisi siihen mukaan ollenkaan! Se voisi olla Mercy, Sinus, Claymore, Saint (tai Halo), Fury. Ja itkisin kierroksella miten Pure, Pain, Inertia ja Saint Pro puuttuu. Toisaalta jos olisi vain yhden kiekon kierros, valinta olisi Mace.

Tykkään siitä että kiekoilla on nimet. Se auttaa jotenkin muistamaan niiden luonteen. Tylsät kirjaimet ja numerot eivät kerro mitään, vaikka eiväthän nimetkään oikeasti millään tavalla kuvasta kiekkoa, mutta ne luovat mielikuvia. Kuten stämpitkin. Kun olin valitsemassa ensimmäisiä kiekkojani kaupassa otin Latitudea, koska ne näyttivät hyvältä ja herättivät ostohalun. Ja kun ensimmäiset ostaa niihin kiintyy ja ostaa lisää samalta valmistajalta. Minulle kävi niin.

[takarivi]

Peurungan holaripotti oli tämän päivän ohjelmassa
Aloitus väylältä 12. Pirkko alkuun heikohkon avauksenkin jällkeen. Se tiiesi pirkkoveroa heti seuraavalle kun avaus karkasi kädestä. Triplabogey.
Muuten ei mitän ihmeellistä. Joku pirkko, jokunen tuplabogey OB:lle karanneen avauksen jälkeen. Ei vaan avaukset lähde. Patsi että ne olivat epätarkkoja, niissä ei ollut edes nopeutta. Sen sijaan käsi tuli kipeäksi. Hmm... kuulostaa tekniikkavirheeltä näin kirjoitettuna.
Varmuus on siis hukassa.
Viikonlopuksi on tiedossa puutöitä. Kirveen heiluttelua ja moottorisahan soittelua. Eiköhän siinä kipeydy selkäkin sen verran että käsi tuntuu sitten terveeltä.

[takarivi]

Metsätyöt on hyvää valmistautumista fribakierrokselle. Lauantaina heiluttelin vesuria ja moottorisahaa niin etten kunnolla kättä saanut nostettua illalla, ja aamulla oli aivan järkyttävä kipu joka lihaksessa. Piti oikein käydä kokeilemassa pystyykö heittämään. Yllättäen pystyi. Kaikki muut lihakset olivat kipeytyneet, paitsi ne joita on tullut käytettyä kiekkoa heitellessä. Palatakseni ensimmäisen lauseen väittämään, todistin sen oikeaksi heittämällä tänään iltapäivällä ennätykseni Peurungassa. Se on nyt +2.
Vieläkin on käsi ranteesta kyynärpäähän erittäin kipeä joissain asennoissa, mutta hassusti se ei vaikuta mitenkään heittämiseen.

Väylä 2, avaus puuhun ja bogey.
Väylä 8 avaus puuhun ja bogey.
Väylä 12 Avaus milliin. Birdie.
Väylä 13 Piti lähteä hysseflippi. Karkasi kädestä puuhun. Tuplabogey.
Väylä 15 Hyvä avaus mutta onnettomasti puiden takana. Sankariannukka hipaisi puuta. Bogey.
Väylä 18 Kevyt antsa korin yläpuolelle. Birdie.
Väylä 19 Varmasti triplamandosta läpi. Birdie.
Väylä 20 Yllättäen korin paikka oli siirretty. Yritin hysseä sellaista reittiä josta ei voi mitenkään päästä korille, mutta en tiennyt sitä. Bogey.
Väylä 21 Puita hipoen korille. Birdie.

Palkintokiekon valinta käy vaikeaksi kun bägi alkaa olla juuri sitä mitä haluan. Mietin seuraavien vaihtoehtojen välillä:
Toinenkin 150 grammainen Halo (entinen alkaa olla reunoista rikki kun tulee paiskottua puihin)
Täysipainoinen Havoc kun sitä on joku kehunut
Blitz koska nimi on hieno eikä ennestään ole pinkkiä kiekkoa
Dynamic Discin Felon riittävän ylivakaaksi kiekoksi koviin vastatuulidraiveihin.

Valitsin sitten Blitzin. Pari koeheittoa tein kotimatkalla jalkapallokentällä. Vertailukiekkona Riot. Osoittautui ylivakaaksi kiekoksi, joka lensi mun kädestä pikaisella kokeilulla n. 90 metriä. Jäänee hyllyyn odottamaan jotain päivää, kun ei sinänsä tuntunut huonolta, mutta enpä tiedä onko sille käyttöä. Ehkä vastatuulikiekoksi sekin menisi?

Puttitreenit pitää kyllä aloittaa kotipihalla nyt. Kisassa monta puttia kympin sisältä ilman toivoa. Tuntui jo kiekon luo kävellessä ettei se kuitenkaan mene. Siitä fiiliksestä pitää päästä eroon, eikä se onnistu sohvalla somettamalla.

[takarivi]

Oli muuten rating 916 tämän päivän kierrokselta, eli elämäni ensimmäinen 900 ylitys. Joulukuussa meni 600, tammikuussa 700, helmikuussa 800 ja huhtikuussa 900. Pitääkö tonnin kierrosta odottaa kesäkuulle asti?

[takarivi]

Tämän päivän teema oli kiekkojen pesu. Se tapahtui Suolahden raikkaassa vesisateessa. Meni viime tippaan lähtöpäätös, mutta jälleen kerran oli oikein lähteä. Muuten olisin jäänyt kotiin sohvalle, enkä ainakaan olisi viitsinyt lähteä ulos "vain" treenaamaan.
Lähtö väylältä kolme ja avaus pari metriä korista. Helppo pirkko. Siitä eteenpäin olikin sitten hieman hiljaisempaa, mutta sanotaan vielä kasiväylälle onnistuminen.
Kaikki normaalit (zero soft mercy) putterit olivat jääneet taas lähtökiireessä olohuoneen lattialle joten tuli kokeiltua putteja Sinuksella, Gold line Mercyllä ja Opto Purella. Olihan se hiukan epävarmempaa, mutta ei kaatanut koko peliä, ehkä pari puttia. Jadella kaksi epäonnistumista ykköväylällä. Inertialla taas epäonnistuminen seiskalla, ja toisella kierroksella Fusella metsään samalla väylällä. Siinä pahimmat möhläykset.

[takarivi]

Mikähän on se mekanismi pään sisällä mikä saa tekemään hölmöyksiä? Kun on koko bägi täynnä kiekkoja ja tullaan pitkälle aukealle ja tuuliselle väylälle, niin mikä saa kaivamaan sen alivakaan lätyn vaikka tietää että olisi paljon turvallisempaa heittää jollain niistä monista vakaammista kiekoista? "No jos se kuitenkin, ja heitän vähän hyssessä ja vasenta reunaa pitkin ja ja ja..." Ihmettelen vaan outoa päätöksentekoprosessia. Kuinka usein voi saman virheen tehdä, vieläpä samalla väylällä? Ohjaako sitä repusta kaivavaa kättä samat aivot kuin ne jotka huutaa pään sisällä että älä nyt sitä ainakaan valitse?
Ehkä siinä on se sama tilanne kun näkee puttilinjalla puun ja tietää että kiekko osuu siihen. Ja sitten heittää siihen.
Äänekosken kisoissa ihan OK väyliä muutamia ja sitten jokunen aivopieru, muutama puttihassi viidestä metristä, vääriä kiekkovalintoja ja pari aivan liian hiljaista heittoa. +6 on siis ihan hyvä tulos. Vesisade lakkasi juuri ennen kisaa, mutta kumisaappaat olivat silti tarpeen. Kahluuhommiksi meni. Eikä tule kiusausta kokeilla vauhdin kanssa kun noissa saappaaissa kaatuisi varmasti. Kaatuisi saappaat jalassa siis. Kunniakasta mutta ei.

[takarivi]

Peurungan holaripotti ei olisi juuri paremmin voinut alkaa. Heti ensimäisenä sain napattua pirkon kolmosväylältä. Temppu jota en ole aikaisemmin onnistunut tekemään.  Yleensä olen jäänyt liian lyhyeen, tai jos oikein hampaat irvessä kiskon, olen päässyt oikealle tai vasemmalle OB:n puolelle. Nyt Halo lähti nätissä asennossa kohti oikeaa reunaa ja lensi riittävän pitkälle. Puttikin onnistui.
Sitä seurasi par-tuloksia aina ysiväylälle saakka. Siinä osuman puolen välin puihin. Lähäri reilusti pitkäksi ja puun takaa toinen lähestyminen ärräpäiden säestyksellä vielä johonkin risuun. Tuplabogey.
Eikä siinä vielä kaikki.
Heti perään kymppiväylällä Pure pureutui käteen niin tiukasti että napsahti alkumatkasta puihin ja putosi paikkaan josta ei ollut mitään mahdollisuutta korille. Yritin silti. Ja vielä. Ja vielä yhden kerran. Triplabogey. Hyvä kierros meni jo.
Loppuilta menikin pettymystä sulatellessa ja kolmesta metristä ohi putatessa kun ei enää jaksanut kiinnostaa. No loppuväylille oli jo unohtunut ja taas alkoi peli maistua.

Huomioita:

Halo alkaa olla jo feidittömäksi paiskottu, pitää ostaa uusi.
Purea pitää heitellä enemmän että saa siihen luottoa ja tekniikan kohdalleen.
Kumisaapas on erinomainen fribajalkine niin kauan kun heitellään kurapelloilla.

[takarivi]

Leppäveden uusi yhdeksänväyläinen rata tuli käytyä kokeilemassa alkuverryttelynä tänään. Rata ei ole vielä täysin valmis mutta tällaisenakin heitettävissä. Väyläopsteetkin ovat paikoillaan. Hieno rata minusta. Pieneen tilaan on saatu monta reilun mittaista ja mielenkiintoista väylää.

Leppävedeltä sitten suoraan Peurunkaan viikkokisoihin. Tällä kertaa 22 väylää kun vedenylitys oli mukana. Vain yksi tuplabogey, joten täytyy olla tyytyväinen kierrokseen tuloksella +4. Parempaankin oli hyviä saumoja mutta ei tänään.

Aurinkoinen fribapäivä takana. Tasoituskilpailun toisen sijan palkintokiekoksi nappasin nyt se Halon, joten bägi sai tärkeän varakiekon.  Kunhan hetken vielä huilailen sohvalla,  pitää vartin puttitreeni ottaa pihassa. Sen verran jäi jurppimaan taas  väylän 12 nelimetrinen pirkkoputti yläpantaan.