Enpäs kirjoitellut tuoreeltaan Jämsänkosken kisan tunnelmia, enkä enää muista, mutta ei kai se ole vaarallista. Joskus jopa suotavaa. Yritän kuitenkin vähän kaivella, jos jotain olisi tarttunut mukaan.
Ensimmäinen kierros alkoi onnekkaasti, kun heitin kapeaan pilliin hiukan ohi, mutta kiekko ei osunut mihinkään, vaan uiskenteli 11 metriin. Ja niin vain upotin kakkosrinkiputin sukkana sisään. Siitähän ei ole koskaan seurannut mitään hyvää, että aloittaa kierroksen birdiellä, joten en vielä innostunut. Aika pian tuuri olikin käytetty loppuun, ja löysin itseni milloin minkäkin puun takaa. Pahoja mörrejähän tuolla mainiolla radalla ei ole, vaan heikollakin avauksella voi joskus yrittää sankaripelastusta.
Ensimmäinen kierros oli lopulta melko heikko. Viimeistään siinä vaiheessa kun lähdin eräällä pitkähköllä väylällä hyvän avauksen jälkeen kokeilemaan korkeaa hysseä kakkosheitoksi, ja ainoa vakaana pitämäni kiekko jäi korkealle puuhun, eikä suostunut tulemaan enää alas, huomasin pelaavani huonosti. Tarinaan kuuluu tietenkin myös se, että kun jatkoin matkaa, niin huomasin, että heittovalintani oli ollut totaalisen väärä joka tapauksessa: en tiennyt mihin suuntaan väylä jatkuu, ja mitkä tikut olivat mitäkin. Seiska korttiin ja selkäranka palasina heittelin kierroksen loppuun.
Toiselle kierrokselle lähdin muistaakseni yhden heiton kärkeä perässä. Ihan varma en ole, kun en seurannut tilannetta oikeasti ollenkaan. Kunhan heittelin ja nautin hienosta radasta mukavassa kesäisessä auringonpaisteessa. Sen tiesin, että kun oli enää muutama väylä jäljellä, olimme suunnilleen tasoissa ja saavuimme 250 metriä pitkälle kapeahkolle väylälle, jossa OB vaani molemmilla puolilla. Vastatuuli ei tehnyt olosta tippaakaan luottavaista. Avausheiton sain kuitenkin mainiosti. Hiukan kävi oikealla, mutta tuli varmasti takaisin keskelle väylää, ja minun mittapuulla ihan kohtuullisen pitkälle jopa. Sitten alkoi Waterloo. Seuraava heitto samalla kiekolla käänsikin hiukan enemmän, eikä koskaan tullut takaisin väylälle asti. Vastatuuli ei hellittänyt, mutta vakaita kiekkoja ei repussa enää ollut. Yritin heittää hyssessä oikean reunan OB-linjaa pitkin, mutta kaikki kiekot kippasivat yli, ja peli jatkui suunnilleen samoilta sijoilta. Kun sitten vihdoin sain yhden lähtemään riittävän korkeana, riittävän kovassa kulmassa ja riittävän hiljaa, se kaarsi vasemmalle, ja meni siellä rajan yli. Muutaman tuherruksen jälkeen kirjattiin tuloskorttiin 17!!! eikä tarvinnut enää jännittää kuka voittaa. 878 ja 814 ratingit tästä kisasta kuvaavat oikeastaan aika hyvin oman tekemisen tasoa juuri tällä hetkellä. Muutama hieno heitto sinne tänne, ja kaikki loput heitot muuten vain sinne tänne.
Nyt ei olekaan tulevia kilpailuita kalenterissa vähään aikaan. Heinäkuun lopulla on kaksi kisaa, ja nekin tietysti samana päivänä. Peurungassa Trilogy challenge, ja Piekäsämäellä Discooter Tourin kolmas osakilpailu. Oikeasti kisailuhalut on niin totaalisesti nollassa, että saattaa jäädä molemmat pelaamatta.
Alkukesä on muuten mennyt oikein mukavasti. Pelaamaan olen ehtinyt vain harvoin, mutta kaikkea muuta puuhaa on ollut niin ettei aika ole käynyt pitkäksi. Kävin eilen kuitenkin vippailemassa Äänekosken uuden frisbeegolfkeskuksen hopea-leiskan kaveriporukan kanssa. Pelaaminen sinänsä on ihan kivaa, vaikka tulokset ovat mitä sattuu.
